Työurien muutos ja oppimisen merkitys : Tutkimuksen kohteenä ikääntyvät (50+) sairaanhoitajat
Nyman, Jaana (2023-05-22)
Nyman, Jaana
22.05.2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052245711
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052245711
Tiivistelmä
Työelämässä vuosikymmeniä jatkunut muutos on johtanut myös työurien muuttumiseen. Muutokseen ovat ajaneet muun muassa globalisaatio, digitalisaatio, väestörakenteen muutos, kaupungistuminen sekä ilmastonmuutos. Etenkin teknologiakehitys on muuttanut työn tekemisen tapoja ja tekniikoita. Työvoimaa tarvitaankin nykypäivänä yhä enemmän tietotyöhön sekä palveluiden tuottamiseen. Sosiaali- ja terveydenhuoltoala on Suomessa yksi suurimmista palvelutuottajista työllistäen suoraan lähes viidesosan työvoimasta. Hoitoalalla hoitotavat ja -tekniikat sekä erilaiset hoitoon liittyvät digitaaliset palvelut ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä valtavasti, mutta organisaatiorakenteet pysyneet pitkälti samanlaisina. Muutos on vaatinut työvoimalta jatkuvaa oppimista ja kouluttautumista sekä muutoksen hyväksymistä. Sairaanhoitajien työurat muodostavatkin mielenkiintoisen tutkimuskohteen.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pitkään työelämässä olleiden erikoissairaanhoitajien työuria, työurien muuttumista ja oppimisen roolia työurien loppuvaiheessa. Tutkimuksen kohdeorganisaatio oli suomalainen yliopistosairaala, josta oli haastateltu yli 50-vuotiaita sairaanhoitajia. Tutkimusaineisto koottiin teemahaastatteluna loppuvuodesta 2016. Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa, millaisena työuran loppuvaiheessa olevat sairaanhoitajat näkevät oman uransa ja millä tekijöillä kokevat olleen siihen eniten vaikutusta. Hoitajien uria ja niiden kehittymistä tarkastellaan myös erilaisten uramallien näkökulmasta.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aikaisempaan tieteelliseen tutkimukseen käsittäen uran, työnantajan ja työntekijän välisen psykologisen sopimuksen muodostumista ja muuttumista, erilaisia urateorioita ja oppimisen merkitystä uraan. Aihetta tarkastellaan myös esimerkiksi iän ja sukupuolen näkökulmasta. Empiirisessä osuudessa tarkastellaan yliopistosairaalassa työskentelevien sairaanhoitajien urakehityksen vaiheita ja oppimisen kokemusta uran loppupuolella.
Tutkimustulokset osoittavat, että työuransa loppupäässä olevien erikoissairaanhoitajien urat ovat kehittyneet monimuotoisesti. Uriin on merkittävissä määrin vaikuttanut niin tarjolla olevat koulutusmahdollisuudet, kunkin yksilön omat halut ja toiveet kuin myös perheen, läheisten ja työnantajaorganisaatioiden luomat mahdollisuudet. Oppiminen vielä uran loppuvaiheessa voidaan nähdä voimavarana ja uusien mahdollisuuksien antajana. Työurien muotoutumisen ymmärtämistä voidaan hyödyntää mahdollisesti myös organisaatioiden näkökulmasta esimerkiksi erilaisina työtarjouksina ja työn tekemisen eri muotoina ja erilaisina mahdollisuuksina.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pitkään työelämässä olleiden erikoissairaanhoitajien työuria, työurien muuttumista ja oppimisen roolia työurien loppuvaiheessa. Tutkimuksen kohdeorganisaatio oli suomalainen yliopistosairaala, josta oli haastateltu yli 50-vuotiaita sairaanhoitajia. Tutkimusaineisto koottiin teemahaastatteluna loppuvuodesta 2016. Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa, millaisena työuran loppuvaiheessa olevat sairaanhoitajat näkevät oman uransa ja millä tekijöillä kokevat olleen siihen eniten vaikutusta. Hoitajien uria ja niiden kehittymistä tarkastellaan myös erilaisten uramallien näkökulmasta.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aikaisempaan tieteelliseen tutkimukseen käsittäen uran, työnantajan ja työntekijän välisen psykologisen sopimuksen muodostumista ja muuttumista, erilaisia urateorioita ja oppimisen merkitystä uraan. Aihetta tarkastellaan myös esimerkiksi iän ja sukupuolen näkökulmasta. Empiirisessä osuudessa tarkastellaan yliopistosairaalassa työskentelevien sairaanhoitajien urakehityksen vaiheita ja oppimisen kokemusta uran loppupuolella.
Tutkimustulokset osoittavat, että työuransa loppupäässä olevien erikoissairaanhoitajien urat ovat kehittyneet monimuotoisesti. Uriin on merkittävissä määrin vaikuttanut niin tarjolla olevat koulutusmahdollisuudet, kunkin yksilön omat halut ja toiveet kuin myös perheen, läheisten ja työnantajaorganisaatioiden luomat mahdollisuudet. Oppiminen vielä uran loppuvaiheessa voidaan nähdä voimavarana ja uusien mahdollisuuksien antajana. Työurien muotoutumisen ymmärtämistä voidaan hyödyntää mahdollisesti myös organisaatioiden näkökulmasta esimerkiksi erilaisina työtarjouksina ja työn tekemisen eri muotoina ja erilaisina mahdollisuuksina.