”Jotta kestää stressiä, pitää olla hyvässä kunnossa” : Diskurssianalyysi liikunnan merkityksistä työelämässä
Soutolahti, Sandra (2023)
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041737182
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041737182
Tiivistelmä
Suomalaisten vähäinen liikkuminen on puhuttanut jo pidemmän aikaa. Etenkin työurien lyhenemisestä ollaan huolissaan. Liikunnan puute työikäisillä on yhdistetty muun muassa työssä jaksamiseen ja uupumistapauksiin. Tarkastelen ilmiötä yksilön näkökulmasta, työkyvyn johtamista sivuten. Tähän laadulliseen tutkimukseen valikoitui diskurssianalyysi, jossa perehdytään median tuottamiin ilmiöihin liikunnan ja työelämän yhteydestä. Aineisto koostuu 30 lehtiartikkelista Kauppalehdestä, Kauppalehti Optiosta ja Talouselämästä karsittuna. Tarkoituksena on tutkia, miten aiheesta puhutaan ja mistä näkökulmista. Aiempia diskurssianalyysejä ei ole tehty ja tutkimuksia etenkin johtamiseen liittyen on hyvin vähän. Kuitenkin eri vaikuttavien tekijöiden (esim. stressi ja liikunta) välisiä yhteyksiä on tutkittu muun muassa mittausten ja henkilöstöliikunnan lisäämiskokeilujen avulla.
Medialla on iso rooli tiedon ja merkitysten rakentumisessa nykypäivän yhteiskunnassa. Lähtöoletuksena on, että puhutun ja kirjoitetun kielen avulla sosiaalinen maailma rakentuu ja kehittyy. Se määrittelee suuresti, mitä ihmiset uskovat globaalisti käsiteltävistä asioista. Usein uutisten taustalla on syvempi merkitys, jolla pyritään esimerkiksi syyllistämään tai herättämään tietyntyyppisiä tunteita, kuten iloa tai surua. Analyysissä korostuu teoreettisilta lähtökohdilta vapautettua tekstin tulkintaa, sillä diskurssit ovat aina tutkijan omia tulkintoja. Sosiaalisen konstruktion kautta kehittyvät tulkinnat sitoutuvat aikaan ja paikkaan, mutta niistä voidaan silti tehdä johtopäätelmiä. Ymmärtämällä paremmin median käsittelemiä työelämän ja liikunnan välisiä käsityksiä, voidaan huomata sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Työelämän ja liikunnan välistä uutisointia on enemmän kuin aiemmin, mutta silti vielä verrattain vähän.
Aineiston löydöt jakaantuvat kahteen: diskursiiviseen legitimointiin ja fokalisointiin. Ensimmäisessä osiossa diskurssit jakaantuvat neljään eri artikkelityyppiin, jotka ovat vaikuttava, ohjaava, kannustava ja huolestuttava diskurssi. Nämä selittävät aiheesta saatavaa uutiskuvaa. Tyypeistä vahvimmin esiin nousevat ohjaava ja kannustava. Ohjaavassa tyypissä rakentuu neuvova kuva, jolla pyritään kertomaan lukijalle tutkimuspohjaisia faktoja ja tilastoja liikunnan hyödyistä. Kannustavassa tyypissä rakentuu taas ideoiden ja mahdollisuuksien kirjo liikunnan harrastamiseen. Isossa roolissa ovat eri henkilöiden oman elämän esimerkit. Vaikuttavassa tyypissä esimerkit näkyvät organisaatioiden oman toiminnan esille tuomisena. Huolestuttavassa tyypissä luodaan varjostavia kuvia liikkumattomuudesta. Toisessa osiossa diskurssit on eritelty kolmeen eri näkökulmadiskurssiin: kansalliseen, organisatoriseen ja individualisoivaan diskurssiin. Ne kertovat, kenen ääni kuuluu. Kansallisessa diskurssissa yhteiskunta on huolissaan, organisatorisessa diskurssissa yritykset näkevät liikunnan taloudellisesti hyödyllisenä ja individualisoivassa diskurssissa liikunta nähdään yksilön ominaisuutena. Tutkimuksessa havaittiin, että jokainen liikuntaa ja työelämää käsittelevä artikkeli kannustaa liikunnan harrastamiseen, turvallisuuden unohtaen. Työikäiset voivat hyödyntää analyysistä saatuja tulkintoja liikunnallisuuden kehittämiseen organisaation sisällä.
Medialla on iso rooli tiedon ja merkitysten rakentumisessa nykypäivän yhteiskunnassa. Lähtöoletuksena on, että puhutun ja kirjoitetun kielen avulla sosiaalinen maailma rakentuu ja kehittyy. Se määrittelee suuresti, mitä ihmiset uskovat globaalisti käsiteltävistä asioista. Usein uutisten taustalla on syvempi merkitys, jolla pyritään esimerkiksi syyllistämään tai herättämään tietyntyyppisiä tunteita, kuten iloa tai surua. Analyysissä korostuu teoreettisilta lähtökohdilta vapautettua tekstin tulkintaa, sillä diskurssit ovat aina tutkijan omia tulkintoja. Sosiaalisen konstruktion kautta kehittyvät tulkinnat sitoutuvat aikaan ja paikkaan, mutta niistä voidaan silti tehdä johtopäätelmiä. Ymmärtämällä paremmin median käsittelemiä työelämän ja liikunnan välisiä käsityksiä, voidaan huomata sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Työelämän ja liikunnan välistä uutisointia on enemmän kuin aiemmin, mutta silti vielä verrattain vähän.
Aineiston löydöt jakaantuvat kahteen: diskursiiviseen legitimointiin ja fokalisointiin. Ensimmäisessä osiossa diskurssit jakaantuvat neljään eri artikkelityyppiin, jotka ovat vaikuttava, ohjaava, kannustava ja huolestuttava diskurssi. Nämä selittävät aiheesta saatavaa uutiskuvaa. Tyypeistä vahvimmin esiin nousevat ohjaava ja kannustava. Ohjaavassa tyypissä rakentuu neuvova kuva, jolla pyritään kertomaan lukijalle tutkimuspohjaisia faktoja ja tilastoja liikunnan hyödyistä. Kannustavassa tyypissä rakentuu taas ideoiden ja mahdollisuuksien kirjo liikunnan harrastamiseen. Isossa roolissa ovat eri henkilöiden oman elämän esimerkit. Vaikuttavassa tyypissä esimerkit näkyvät organisaatioiden oman toiminnan esille tuomisena. Huolestuttavassa tyypissä luodaan varjostavia kuvia liikkumattomuudesta. Toisessa osiossa diskurssit on eritelty kolmeen eri näkökulmadiskurssiin: kansalliseen, organisatoriseen ja individualisoivaan diskurssiin. Ne kertovat, kenen ääni kuuluu. Kansallisessa diskurssissa yhteiskunta on huolissaan, organisatorisessa diskurssissa yritykset näkevät liikunnan taloudellisesti hyödyllisenä ja individualisoivassa diskurssissa liikunta nähdään yksilön ominaisuutena. Tutkimuksessa havaittiin, että jokainen liikuntaa ja työelämää käsittelevä artikkeli kannustaa liikunnan harrastamiseen, turvallisuuden unohtaen. Työikäiset voivat hyödyntää analyysistä saatuja tulkintoja liikunnallisuuden kehittämiseen organisaation sisällä.