Vesiluvan muuttaminen murroksessa : Vesiluvan muuttamisen ongelmakohdat
Koljonen, Hannes Tapani (2023-05-12)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051243722
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051243722
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on tutkia, miten vesilupaa muutetaan ja millaista kritiikkiä sekä muutospaineita vesiluvan muuttamiseen liittyy. Metodina on lainoppi, jossa vahvaan rooliin nousee de lege ferenda -tutkimus, jonka avulla tutkitaan lain ongelmia ja esitetään ratkaisuja.
Vesilaissa on useampi säädös, jotka koskevat lupien muuttamista. Säädöksien soveltamiseen vaikuttaa muun muassa mitä hanketta, mitä luvan osaa ja kuinka vanhaa lupaa muutetaan. Useimmat luvan muuttamiset ovat yksinkertaisia ja koskevat lähinnä pieniä hankkeita. Suuremmissa hankkeissa, kuten vesivoimaloissa, vaikutukset ja rahamäärät ovat suurempia, joka tekee muuttamisesta oikeudellisesti haastavampaa.
Vesipuitedirektiivi luo pakottavia tarpeita muuttaa vesilupia. Sen pohjalta on luotu Suomeen kansallista lainsäädäntöä ja vesienhoitosuunnitelmia, joiden sitovuus on jäänyt todella heikoksi. Direktiivin mukaisten vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen ei ole nykyisellä lainsäädännöllä mahdollista, eikä edes erilainen laintulkinta voi ratkaista lainsäädännössä havaittuja ongelmia.
Kalatalousmääräyksiä on helpompi muuttaa ja niitä koskeva säädös koetaan pääosin toimivaksi. Ongelmaksi aiheutuvat hankkeet, joihin ei kuulu kalatalousmääräystä entuudestaan. Keväällä 2023 oikeusministeriön työryhmä sai valmiiksi mietinnön, jossa esitetään ratkaisuja siihen, miten kalatalousmääräyksiä voitaisiin tulevaisuudessa määrätä luvanhaltijoille, joilla sitä ei ole.
Pysyvyyssuojan taustalla on oikeusvoimaoppi ja hallintolain luottamuksensuoja. Se suojaa hanketta muutoksilta ja pitää luvan samansisältöisenä, vaikka lainsäädäntö, ympäristö tai tiedon määrä muuttuisi. Pysyvyyssuojaan liittyy perustuslaillisia intressejä, joka tuo perustuslain osaksi luvan muuttamisen kehittämistyötä. Se suojaa omaisuudensuojaa, mutta jossain määrin nykyään ympäristöperusoikeuden nojalla voidaan rajoittaa omaisuudensuojaa.
Vesiluvan muuttamiseen kohdistuu kaksi lainsäädäntöä valmistelevaa hanketta. Ensimmäisen työryhmän ehdotukset tulivat julki keväällä 2023 ja toisen työryhmän tulokset julkaistaan loppukesästä 2023. Ehdotetut muutokset edistävät direktiivin tavoitteiden saavuttamista ja heikentävät pysyvyyssuojaa.
Johtopäätöksissä havaitaan, että muutokset eivät välttämättä ole riittäviä, vaan näyttäytyvät enemmän pakollisilta muutoksilta. Suurimmat luvan muuttamista koskevat kehittämistarpeet liittyvät hankkeiltaan isompiin hankkeisiin, kuten vesivoimaan.
Vesilaissa on useampi säädös, jotka koskevat lupien muuttamista. Säädöksien soveltamiseen vaikuttaa muun muassa mitä hanketta, mitä luvan osaa ja kuinka vanhaa lupaa muutetaan. Useimmat luvan muuttamiset ovat yksinkertaisia ja koskevat lähinnä pieniä hankkeita. Suuremmissa hankkeissa, kuten vesivoimaloissa, vaikutukset ja rahamäärät ovat suurempia, joka tekee muuttamisesta oikeudellisesti haastavampaa.
Vesipuitedirektiivi luo pakottavia tarpeita muuttaa vesilupia. Sen pohjalta on luotu Suomeen kansallista lainsäädäntöä ja vesienhoitosuunnitelmia, joiden sitovuus on jäänyt todella heikoksi. Direktiivin mukaisten vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen ei ole nykyisellä lainsäädännöllä mahdollista, eikä edes erilainen laintulkinta voi ratkaista lainsäädännössä havaittuja ongelmia.
Kalatalousmääräyksiä on helpompi muuttaa ja niitä koskeva säädös koetaan pääosin toimivaksi. Ongelmaksi aiheutuvat hankkeet, joihin ei kuulu kalatalousmääräystä entuudestaan. Keväällä 2023 oikeusministeriön työryhmä sai valmiiksi mietinnön, jossa esitetään ratkaisuja siihen, miten kalatalousmääräyksiä voitaisiin tulevaisuudessa määrätä luvanhaltijoille, joilla sitä ei ole.
Pysyvyyssuojan taustalla on oikeusvoimaoppi ja hallintolain luottamuksensuoja. Se suojaa hanketta muutoksilta ja pitää luvan samansisältöisenä, vaikka lainsäädäntö, ympäristö tai tiedon määrä muuttuisi. Pysyvyyssuojaan liittyy perustuslaillisia intressejä, joka tuo perustuslain osaksi luvan muuttamisen kehittämistyötä. Se suojaa omaisuudensuojaa, mutta jossain määrin nykyään ympäristöperusoikeuden nojalla voidaan rajoittaa omaisuudensuojaa.
Vesiluvan muuttamiseen kohdistuu kaksi lainsäädäntöä valmistelevaa hanketta. Ensimmäisen työryhmän ehdotukset tulivat julki keväällä 2023 ja toisen työryhmän tulokset julkaistaan loppukesästä 2023. Ehdotetut muutokset edistävät direktiivin tavoitteiden saavuttamista ja heikentävät pysyvyyssuojaa.
Johtopäätöksissä havaitaan, että muutokset eivät välttämättä ole riittäviä, vaan näyttäytyvät enemmän pakollisilta muutoksilta. Suurimmat luvan muuttamista koskevat kehittämistarpeet liittyvät hankkeiltaan isompiin hankkeisiin, kuten vesivoimaan.