Järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien tuomioistuinkäsittelyiden erityispiirteet
Vieristö, Sonja (2023-05-12)
Vieristö, Sonja
12.05.2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051243694
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051243694
Tiivistelmä
Järjestäytynyt rikollisuus on viime vuosien aikana kasvanut ja muuttunut aiempaa
verkostomaisemmaksi. Järjestäytyneet rikollisryhmät ovat suurin Euroopan unionin sisäisen
turvallisuuden uhka ja useiden rikollisjärjestöjen toiminta on levinnyt useiden valtioiden
alueelle. Yleisemmin niin kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin säädännössä, järjestäytyneeksi
rikollisryhmäksi tulkitaan sellainen vähintään kolmen henkilön ryhmä, joka on järjestäytynyt
suunnitelmallisesti tekemään vakavia rikoksia. Euroopassa tapahtuva järjestäytynyt rikollisuus
keskittyy useimmiten kyberturvallisuuteen, erilaisiin talousrikoksiin, korruptioon,
huumekauppaan ja ihmiskauppaan.
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia erityispiirteitä suomalaisten
tuomioistuinten käsittelyssä kohdataan, kun käsiteltävissä olevassa asiassa on kytköksiä
järjestäytyneeseen rikollisryhmään. Erityispiirteiden tunnistamisen avulla arvioidaan, ovatko
käytössä olevat menetelmät riittäviä ja tehokkaita järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan.
Lisäksi tutkielman tarkoituksena on huomioida erityispiirteiden arvioinnissa erityisesti, että
voidaanko nykyisillä toimenpiteillä järjestäytynyttä rikollisuutta torjua siten, että oikeus
oikeudenmukaisen oikeudenkäyntiin ja muihin perus- ja ihmisoikeuksiin toteutuu.
Tutkielmassa käytetään metodeina sekä oikeusdogmatiikkaa, eli lainopillista olemassa olevan
lainsäädännön tulkintaa ja systematisointia, että de lege ferenda menetelmää, jonka
tarkoituksena on tuottaa kannanotto siitä, millaiseksi lainsäädännön ja oikeuskäytännön tulisi
tulevaisuudessa muotoutua. Metodit toimivat yhdessä, sillä ymmärtääkseen tulevaisuuden
tarpeita, tulee olla käsitys siitä, millainen vallitseva oikeudentila on tällä hetkellä. Aineistona
tutkimuksessa käytetään perinteisiä oikeuslähteitä, kuten lainsäädäntöä ja lain esitöitä,
kansainvälisiä sopimuksia, sekä tuomioistuimien ratkaisuja.
Tutkielma osoittaa, että järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvistä tuomioistuimen
käsittelyistä ilmenee lainsäädännössä olevan tulkinnanvaraisuuksia. Tulkinnanvaraiset seikat
vaativat tuomioistuimilta erityisen tarkkaa arviointia. Tällaisina tulkinnanvaraisina seikkoina
voidaan pitää keskeisiäkin järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä käsitteitä, sillä tutkielmassa
ilmeni, että jo itsessään järjestäytyneen rikollisryhmän käsite, tai sen toimintaan osallistumisen
arviointi voivat muodostua haastavaksi. Erityispiirteiden tunnistamisen ja analysoimisen
tarkoituksena oli tuottaa sellaista tietoa, joka voisi edistää tuomioistuinlaitosten
mahdollisuuksia järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa.
verkostomaisemmaksi. Järjestäytyneet rikollisryhmät ovat suurin Euroopan unionin sisäisen
turvallisuuden uhka ja useiden rikollisjärjestöjen toiminta on levinnyt useiden valtioiden
alueelle. Yleisemmin niin kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin säädännössä, järjestäytyneeksi
rikollisryhmäksi tulkitaan sellainen vähintään kolmen henkilön ryhmä, joka on järjestäytynyt
suunnitelmallisesti tekemään vakavia rikoksia. Euroopassa tapahtuva järjestäytynyt rikollisuus
keskittyy useimmiten kyberturvallisuuteen, erilaisiin talousrikoksiin, korruptioon,
huumekauppaan ja ihmiskauppaan.
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia erityispiirteitä suomalaisten
tuomioistuinten käsittelyssä kohdataan, kun käsiteltävissä olevassa asiassa on kytköksiä
järjestäytyneeseen rikollisryhmään. Erityispiirteiden tunnistamisen avulla arvioidaan, ovatko
käytössä olevat menetelmät riittäviä ja tehokkaita järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan.
Lisäksi tutkielman tarkoituksena on huomioida erityispiirteiden arvioinnissa erityisesti, että
voidaanko nykyisillä toimenpiteillä järjestäytynyttä rikollisuutta torjua siten, että oikeus
oikeudenmukaisen oikeudenkäyntiin ja muihin perus- ja ihmisoikeuksiin toteutuu.
Tutkielmassa käytetään metodeina sekä oikeusdogmatiikkaa, eli lainopillista olemassa olevan
lainsäädännön tulkintaa ja systematisointia, että de lege ferenda menetelmää, jonka
tarkoituksena on tuottaa kannanotto siitä, millaiseksi lainsäädännön ja oikeuskäytännön tulisi
tulevaisuudessa muotoutua. Metodit toimivat yhdessä, sillä ymmärtääkseen tulevaisuuden
tarpeita, tulee olla käsitys siitä, millainen vallitseva oikeudentila on tällä hetkellä. Aineistona
tutkimuksessa käytetään perinteisiä oikeuslähteitä, kuten lainsäädäntöä ja lain esitöitä,
kansainvälisiä sopimuksia, sekä tuomioistuimien ratkaisuja.
Tutkielma osoittaa, että järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvistä tuomioistuimen
käsittelyistä ilmenee lainsäädännössä olevan tulkinnanvaraisuuksia. Tulkinnanvaraiset seikat
vaativat tuomioistuimilta erityisen tarkkaa arviointia. Tällaisina tulkinnanvaraisina seikkoina
voidaan pitää keskeisiäkin järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä käsitteitä, sillä tutkielmassa
ilmeni, että jo itsessään järjestäytyneen rikollisryhmän käsite, tai sen toimintaan osallistumisen
arviointi voivat muodostua haastavaksi. Erityispiirteiden tunnistamisen ja analysoimisen
tarkoituksena oli tuottaa sellaista tietoa, joka voisi edistää tuomioistuinlaitosten
mahdollisuuksia järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa.