Kuntien korruptiontorjunnan välineet

Abstract

Suomi on pitkään ollut kansainvälisesti vertailtuna yksi maailman vähiten korruptoitunein valtio. On kuitenkin tunnustettu, että korruptiosta vapaita valtioita ei ole. Korruptio tarkoittaa vallan väärinkäyttöä yksityisen edun ajamiseksi. Korruptioon luetaan lahjonta, epäasiallinen vaikuttaminen sekä esteellisyys päätöksenteossa. Korruptioon liitetään usein myös hyvä veli -verkostot ja niissä tapahtuva suosinta. Suomessa esiintyvä korruptio on yleensä rakenteellista korruptiota, eli se elää rakenteissa ja siten sitä on vaikea havaita ja torjua.

Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää kuntien mahdollisuuksia torjua korruptiota. Pyrin tutkimaan, miten kunnat torjuvat korruptiota oikeudellisin välinein. Lisäksi tarkastelen muita ei-oikeudellisia korruptiontorjunnan instrumentteja. Tutkielman tarkoitus on pureutua yleisesti tunnistettaviin korruption riskialueisiin, joita ovat julkiset hankinnat, rakennusala, puolue- ja vaalirahoitus sekä poliittinen päätöksenteko. Tutkielma mukailee näitä riskialueita ja käsittelen, mikä tekee niistä juuri niin riskialttiita. Sen myötä tarkastelen lainsäädännöllisiä välineitä vastata korruption uhkaan.

Tutkielma on metodiltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Näin ollen tulkitsen ja systematisoin voimassa olevaa oikeutta. Keskiöön nousee systematisointitehtävä, sillä korruptio on oikeudellisesti monimutkainen ilmiö. On siis tärkeää selvittää korruptiontorjunnan kannalta keskeistä säädöspohjaa, sen luonnetta sekä eri säädösten välisiä suhteita. Olennaista on tutkia, ovatko kunnan toimijoita koskevat säädökset linjassa korruptiontorjunnan tavoitteiden kanssa ja ilmeneekö niissä joitakin kehitystarpeita. Aineistona käytän lainsäädännön ohella oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluaineistoa, kansallisia ja kansainvälisiä tuomioistuinratkaisuja sekä erilaisia korruptiontorjuntaa koskevia sopimuksia. Lisäksi hyödynnän kotimaisten lainvalvojien lausuntoja ja ratkaisuja sekä erilaisia viranomaisille kohdennettuja selvityksiä ja ohjeita korruptiontorjuntaan liittyen.

Tutkielma osoittaa, että kunnissa korruption riskialueilla voi esiintyä esimerkiksi epäasiallista vaikuttamista sekä suosintaa. Monesti tuomioistuinratkaisuissa keskiöön nousee eri esteellisyystilanteita eikä lahjontatapauksiltakaan ole vältytty. Voidaan todeta, että kunnan toimijoita ohjaavat säädökset korostavat yksilön vastuuta integriteetin toteutumisen osalta. Silti kunnan organisaationa tulee huolehtia, että se toteuttaa hallinnolle asetettuja vaatimuksia ja edistää asukkaidensa hyvinvointia. Tutkielma osoittaa tietynlaisia kehittämistarpeita, jotta viranomaistoiminta olisi entistä läpinäkyvämpää. Tutkielma osoittaa myös, että lainsäädännön ohella muilla keinoilla, kuten koulutuksella on myös roolinsa korruption ennaltaehkäisyssä.