Neuvonta sosiaali- ja terveydenhuollossa : Viranomaisen antama neuvonta oikeudellisen tutkimuksen kohteena
Melander, Ennea (2023-04-21)
Melander, Ennea
21.04.2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042138193
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042138193
Tiivistelmä
Hallintolain (343/2003) 8 §:n mukaan viranomaisen on tarpeen mukaan annettava neuvoja siitä, miten sen toimialaan kuuluva asia pannaan vireille ja miten asiaa käsiteltäessä on toimittava. Asiakkailla on oikeus odottaa neuvontaa ja ohjausta asioidessaan viranomaisten kanssa ja viranomaisilla on vastaavasti velvollisuus neuvoa ja ohjata asiakkaita, jotta asiat saadaan hoidettua asianmukaisesti. Neuvonta ei pelkästään edistä asioiden käsittelyä menettelyoikeudellisesti, vaan se myös lisää oikeusvarmuutta ja julkisen hallinnon legitiimisyyttä. Tietojen antaminen asiakkaalle vähentää mielivaltaisen hallinnon vaikutelmaa.
Tutkimuksen tarkoituksena on määrittää, mikä on viranomaisen antaman neuvonnan oikeudellinen ulottuvuus sosiaali- ja terveydenhuollossa? Tutkimuksen kohteena on sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisiin kohdistuva ja heitä velvoittava neuvontavelvollisuus ja tähän keskeisesti liittyvä hyvä kielenkäyttö ja kielellinen sekä tiedollinen saavutettavuus. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan neuvonnan yhteyttä oikeusturvan toteutumiseen sekä perus- ja ihmisoikeuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös virheellisten ja puutteellisten neuvojen vaikutuksia, sähköistä asiointia, neuvonnan saavutettavuutta sekä erityisen avun, tuen ja ohjauksen merkitystä neuvonnassa.
Tutkimusmetodina tutkielmassa on hyödynnetty oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Lainopillisen tutkielman tavoitteena on tulkita voimassa olevien oikeussääntöjen sisältöä. Tutkielmassa pyritään tulkitsemaan erityisesti hallintolain (343/2003) ja perustuslain (731/1999) säännöksiä, jotka sääntelevät viranomaisten velvollisuuksia sekä asiakkaiden oikeuksia asioidessaan viranomaisten kanssa. Lain tulkinnan tukena käytetään erityisesti oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluaineistoa sekä oikeuskäytäntöä.
Tutkielman tuloksista selviää, että asianmukaisella neuvonnalla on selkeä yhteys ihmisten oikeusturvan toteutumiseen sekä perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseen. Viranomaisilla on velvollisuus neuvoa asiakkaita ja annetun neuvonnan tulee olla asianmukaista ja laillista. Jos annettu neuvonta on virheellistä tai puutteellista, voi tämä johtaa siihen, etteivät asiakkaan oikeudet toteudu täysimääräisesti. Virheellisellä tai puutteellisella neuvonnalla on seurauksia viranomaisille. Tuloksista ilmenee myös, että erityisesti sosioekonomisilla tekijöillä on vaikutusta neuvonnan todelliseen saavutettavuuteen, liittyen erityisesti sähköiseen asiointiin. Kielellisillä ja tiedollisilla tekijöillä on lisäksi suuri merkitys neuvonnassa ja käytetyllä kielellä on paljon vaikutusta siihen, miten asiakkaat ymmärtävät saamaansa neuvontaa ja voivat toimia saadun neuvonnan perusteella.
Tutkimuksen tarkoituksena on määrittää, mikä on viranomaisen antaman neuvonnan oikeudellinen ulottuvuus sosiaali- ja terveydenhuollossa? Tutkimuksen kohteena on sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisiin kohdistuva ja heitä velvoittava neuvontavelvollisuus ja tähän keskeisesti liittyvä hyvä kielenkäyttö ja kielellinen sekä tiedollinen saavutettavuus. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan neuvonnan yhteyttä oikeusturvan toteutumiseen sekä perus- ja ihmisoikeuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös virheellisten ja puutteellisten neuvojen vaikutuksia, sähköistä asiointia, neuvonnan saavutettavuutta sekä erityisen avun, tuen ja ohjauksen merkitystä neuvonnassa.
Tutkimusmetodina tutkielmassa on hyödynnetty oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Lainopillisen tutkielman tavoitteena on tulkita voimassa olevien oikeussääntöjen sisältöä. Tutkielmassa pyritään tulkitsemaan erityisesti hallintolain (343/2003) ja perustuslain (731/1999) säännöksiä, jotka sääntelevät viranomaisten velvollisuuksia sekä asiakkaiden oikeuksia asioidessaan viranomaisten kanssa. Lain tulkinnan tukena käytetään erityisesti oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluaineistoa sekä oikeuskäytäntöä.
Tutkielman tuloksista selviää, että asianmukaisella neuvonnalla on selkeä yhteys ihmisten oikeusturvan toteutumiseen sekä perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseen. Viranomaisilla on velvollisuus neuvoa asiakkaita ja annetun neuvonnan tulee olla asianmukaista ja laillista. Jos annettu neuvonta on virheellistä tai puutteellista, voi tämä johtaa siihen, etteivät asiakkaan oikeudet toteudu täysimääräisesti. Virheellisellä tai puutteellisella neuvonnalla on seurauksia viranomaisille. Tuloksista ilmenee myös, että erityisesti sosioekonomisilla tekijöillä on vaikutusta neuvonnan todelliseen saavutettavuuteen, liittyen erityisesti sähköiseen asiointiin. Kielellisillä ja tiedollisilla tekijöillä on lisäksi suuri merkitys neuvonnassa ja käytetyllä kielellä on paljon vaikutusta siihen, miten asiakkaat ymmärtävät saamaansa neuvontaa ja voivat toimia saadun neuvonnan perusteella.