Osakeperusteisten kannustinjärjestelmien verotus : Tarkastelussa TVL 66 §:n mukaiset järjestelyt

Abstract

Erilaisia osakeperusteisia kannustinjärjestelmiä on ollut Suomessa käytössä jo 1980-luvulta alkaen ja järjestelyiden vaikutus työntekijöiden sitoutumisen vahvistamisessa on merkittävä. Osakeperusteisista kannustinjärjestelmistä saatava tulo on veronalaista, ja säännökset verotuksen suhteen löytyvät tuloverolain 66 ja 66 a §:istä. Tässä tutkielmassa keskitytään TVL 66 §:n mukaisesti verotettavista kannustinjärjestelmistä saadun tulon verokohteluun järjestelyyn osallistuvan työntekijän tuloverotuksen näkökulmasta. Pykälän sisällön mukaisesti tarkastelu keskittyykin työsuhdeoptiosta ja henkilöstöannista saatavan tulon verotukseen. TVL 66 § on säilynyt ennallaan jo pitkään, mutta sen momenttien tulkitseminen on osoittautunut tietyin osin hankalaksi, ja asiaan liittyvää oikeuskäytäntöä onkin kertynyt suhteellisen paljon.

Työsuhdeoptiosta saatavan tulon verotuksesta säädetään TVL 66.3 §:ssä, kun taas henkilöstöannista saatavan tulon verotusta säätelevät säännökset keskittyvät saman pykälän kahteen ensimmäiseen momenttiin. Tutkielmassa selkeytetään molempien järjestelyiden määritelmät mahdollisen muun lainsäädännön kautta ja lisäksi tuloverolain mukaisesti. Tutkielmassa havainnoidaan sekä työsuhdeoptiosta että henkilöstöannista saatavan tulon verotuksen päälinjat, mahdolliset kompastuskivet ja rajanvetokysymykset siten, että tulon verotuksesta muodostuu selkeä kokonaiskuva. Tarkoituksena onkin porautua TVL 66 §:n momentteihin tulkitsemalla pykälien soveltamisedellytyksiä, järjestelyistä saatavan edun muodostumista ja kuinka sitä verotetaan.

Tutkielman tavoitteena on selkeyttää molemmista käsiteltävistä järjestelyistä saatavan tulon verokohtelun nykytila: millaiseksi se on muodostunut lain, sen esitöiden ja oikeuskäytännön valossa. Tutkielma ei ole varsinaisesti vertaileva tutkimus, mutta kummankin järjestelyn verokohtelua tarkastelemalla pyritään löytämään myös näkemys siitä, onko jompikumpi järjestelyistä tuloverotuksen näkökulmasta suotuisampi järjestelyyn osallistuvalle henkilölle. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, löytyykö järjestelyiden osalta sellaisia tekijöitä, joiden avulla työntekijä voi vaikuttaa saamansa edun verotukseen. Tutkielma on oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen. Pääasiallisina lähteinä toimivat lait, virallislähteet, alan artikkelit ja oikeuskirjallisuus.

Työsuhdeoptiosta sekä henkilöstöannista saatavan tulon verotusta tarkastelemalla tutkielmassa päädytään muutamiin havaintoihin. Ensinnäkin molempien järjestelyiden verotuksesta löytyy useita rajanvetotilanteita ja tulkintamahdollisuuksia. Myös muutamia sellaisia seikkoja on havaittavissa, mitkä toimivat tärkeinä tekijöinä sen suhteen, kumpi järjestely voisi olla työntekijän verotuksen kannalta edullisempi. Työntekijän vaikutukset järjestelystä saadun edun verotukseen ovat sen sijaan rajalliset, mutta joitakin vaikutusmahdollisuuksia on silti tunnistettavissa.