Vahingon- ja vakuutuskorvaukset arvonlisäverotuksessa : Rajanvetotilanteita valottamassa
Vähäsöyrinki, Seliina Anna Fiia (2023-04-25)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042538792
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042538792
Tiivistelmä
Arvonlisäverotus on Euroopan unionissa yhdenmukaistettua verotusta. Yhdenmukaistaminen on tehty jäsenmaita sitovalla arvonlisäverodirektiivillä, joka on tullut implementoida kansalliseen verolainsäädäntöön. Tutkielma käsittelee kansainvälisen ja kansallisen oikeuden avulla vahingon- ja vakuutuskorvausten arvonlisäverokohtelua.
Vahingon- ja vakuutuskorvaukset ovat korvausta jostain syntyneestä vahingosta tai haitasta. Vahingot voivat olla sopimussuhteessa tai sopimuksen ulkoisissa tilanteissa syntyviä. Arvonlisäverotuksen soveltamisalaan kuuluvat vain vastikkeelliset tavaroiden ja palveluiden myynnit. Vastikkeellisena suorituksena pidetään sellaista suoritusta, joka perustuu osapuolten väliseen vastavuoroiseen suoritustenvaihtoon. Toisena ehtona on, että luovutuksella tai suorituksella ja siitä maksetulla vastikkeella on suora ja välitön yhteys, jotta se lukeutuu arvonlisäverotuksen alaisuuteen. Vahingonkorvaus ei ole vastiketta minkään tietyn tavaran luovuttamisesta tai palvelun suorittamisesta. Täten vahingon- ja vakuutuskorvaukset eivät kuulu arvonlisäverotuksen soveltamisalaan eikä niistä tule suorittaa arvonlisäveroa.
Runsas kansainvälinen ja kansallinen oikeuskäytäntö kuitenkin osoittaa, että vahingon- ja vakuutuskorvaus tilanteissa syntyy usein haastavia rajanvetotilanteita, joissa arvioitavana on, onko kyse korvauksesta vai vastikkeesta. Arvonlisäverollisuutta arvioitaessa pääpaino on vastikkeellisuus käsitteen tulkinnan ympärillä. Tutkielma painottuu kyseisen haastavan käsitteen avaamiseen oikeuskäytännön avulla. Käsitettä ei ole määritelty arvonlisäverolaissa tai arvonlisäverodirektiivissä, joten määritelmän tulkinnassa tulee nojautua tuomioistuinkäytäntöön. Toisen haastavan tulkintaongelman luo oikaisuerät. jonka tekee haasteelliseksi etenkin eräiden oikaisuerien ja korvausten samankaltaisuus.
Tutkimus on oikeusdogmaattinen tutkimus. Tutkimuksen pyrkimyksenä on esittää ne rajanvetotilanteet, joita syntyy arvioitaessa vahingon- ja vakuutuskorvausten arvonlisäverokohtelua ja erottaessa niitä vastikkeesta ja oikaisueristä.
Vahingon- ja vakuutuskorvaukset ovat korvausta jostain syntyneestä vahingosta tai haitasta. Vahingot voivat olla sopimussuhteessa tai sopimuksen ulkoisissa tilanteissa syntyviä. Arvonlisäverotuksen soveltamisalaan kuuluvat vain vastikkeelliset tavaroiden ja palveluiden myynnit. Vastikkeellisena suorituksena pidetään sellaista suoritusta, joka perustuu osapuolten väliseen vastavuoroiseen suoritustenvaihtoon. Toisena ehtona on, että luovutuksella tai suorituksella ja siitä maksetulla vastikkeella on suora ja välitön yhteys, jotta se lukeutuu arvonlisäverotuksen alaisuuteen. Vahingonkorvaus ei ole vastiketta minkään tietyn tavaran luovuttamisesta tai palvelun suorittamisesta. Täten vahingon- ja vakuutuskorvaukset eivät kuulu arvonlisäverotuksen soveltamisalaan eikä niistä tule suorittaa arvonlisäveroa.
Runsas kansainvälinen ja kansallinen oikeuskäytäntö kuitenkin osoittaa, että vahingon- ja vakuutuskorvaus tilanteissa syntyy usein haastavia rajanvetotilanteita, joissa arvioitavana on, onko kyse korvauksesta vai vastikkeesta. Arvonlisäverollisuutta arvioitaessa pääpaino on vastikkeellisuus käsitteen tulkinnan ympärillä. Tutkielma painottuu kyseisen haastavan käsitteen avaamiseen oikeuskäytännön avulla. Käsitettä ei ole määritelty arvonlisäverolaissa tai arvonlisäverodirektiivissä, joten määritelmän tulkinnassa tulee nojautua tuomioistuinkäytäntöön. Toisen haastavan tulkintaongelman luo oikaisuerät. jonka tekee haasteelliseksi etenkin eräiden oikaisuerien ja korvausten samankaltaisuus.
Tutkimus on oikeusdogmaattinen tutkimus. Tutkimuksen pyrkimyksenä on esittää ne rajanvetotilanteet, joita syntyy arvioitaessa vahingon- ja vakuutuskorvausten arvonlisäverokohtelua ja erottaessa niitä vastikkeesta ja oikaisueristä.