Sosiaali- ja terveysalan hankinta : Hyvinvointia ja byrokratiaa
Lahti, Heli (2023-02-09)
Lahti, Heli
09.02.2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023020926617
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023020926617
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveyspalveluita käytetään vaihtelevasti iän ja tilanteen mukaan. Useimmat
ihmiset tarvitsevat jotain näistä palveluista elämänsä mittaan. Nämä palvelut hankitaan
mahdollisimman edullisesti vaatimukset täyttäviltä palveluntuottajilta kilpailutuksen
avulla, koska ne maksetaan verovaroista. Hankintalainsäädäntö määrittelee, miten kilpailutus suoritetaan. Lain vaatimukset ovat kankeita ja palveluiden ollessa kyseessä jo
hankittavan määrittely on vaikeaa. Tarpeeton byrokratia pitäisi saada karsittua puolin ja
toisin, että hankintaprosessi ja varsinainen toiminta voitaisiin tehdä tehokkaammin ja
julkisia varoja käytettäisiin taloudellisesti.
Julkinen sektori ei enää vastaa kaiken tarvittavan tuottamisesta itse vaan yksityiset yritykset ja järjestöt valtaavat alaa. Näille yksityisille toimijoille henkilökuntineen asia on
merkityksellinen toimeentulon kannalta. Loppukäyttäjän tarpeet on otettava keskiöön.
Paras hintalaatusuhde voidaan määritellä parhaaksi mahdolliseksi yhdistelmäksi koko
elinkaaren kustannuksia ja loppukäyttäjän vaatimukset täyttävää laatua. Tarjouspyynnön tarkoitus on tuottaa hankintayksikölle mahdollisimman monta yhteismitallista ja
vertailukelpoista tarjousta kohteena olevasta sote-hankinnasta. Kilpailutuksen jälkeen
tehdään hankintapäätös, jonka perustelut kannattaa tehdä huolella. Tehtävä sopimus
perustuu tarjouspyyntöön ja voittaneeseen tarjoukseen. Uusia sopimuksia on valvottava, että laatu on sovitun kaltaista.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkoistuksissa on ensiarvoisen tärkeää turvata kuntalais ten laadukkaat palvelut ja varmistaa, että verovarat käytetään tehokkaasti.
Tutkimuksen lähdeaineistona käytetään sekä voimassa olevia lakeja ja niihin liittyviä oikeustapauksia ja kirjallisuutta, että hankintalain esitöitä kuten komiteamietintöä. Tutkimusmetodi tässä tutkimuksessa on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Lainopin tehtävä on tuottaa tieteellistä tietoa lain soveltamisen tarpeisiin oikeussäännösten tulkinnan ja systemoinnin avulla. Tietty turvallisuus on taattava, mutta byrokratiaa ja hankintamenettelyitä on kevennettävä, että pk-yritykset pääsevät jakamaan hyvinvointia työllistämällä ja talouskasvulla.
ihmiset tarvitsevat jotain näistä palveluista elämänsä mittaan. Nämä palvelut hankitaan
mahdollisimman edullisesti vaatimukset täyttäviltä palveluntuottajilta kilpailutuksen
avulla, koska ne maksetaan verovaroista. Hankintalainsäädäntö määrittelee, miten kilpailutus suoritetaan. Lain vaatimukset ovat kankeita ja palveluiden ollessa kyseessä jo
hankittavan määrittely on vaikeaa. Tarpeeton byrokratia pitäisi saada karsittua puolin ja
toisin, että hankintaprosessi ja varsinainen toiminta voitaisiin tehdä tehokkaammin ja
julkisia varoja käytettäisiin taloudellisesti.
Julkinen sektori ei enää vastaa kaiken tarvittavan tuottamisesta itse vaan yksityiset yritykset ja järjestöt valtaavat alaa. Näille yksityisille toimijoille henkilökuntineen asia on
merkityksellinen toimeentulon kannalta. Loppukäyttäjän tarpeet on otettava keskiöön.
Paras hintalaatusuhde voidaan määritellä parhaaksi mahdolliseksi yhdistelmäksi koko
elinkaaren kustannuksia ja loppukäyttäjän vaatimukset täyttävää laatua. Tarjouspyynnön tarkoitus on tuottaa hankintayksikölle mahdollisimman monta yhteismitallista ja
vertailukelpoista tarjousta kohteena olevasta sote-hankinnasta. Kilpailutuksen jälkeen
tehdään hankintapäätös, jonka perustelut kannattaa tehdä huolella. Tehtävä sopimus
perustuu tarjouspyyntöön ja voittaneeseen tarjoukseen. Uusia sopimuksia on valvottava, että laatu on sovitun kaltaista.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkoistuksissa on ensiarvoisen tärkeää turvata kuntalais ten laadukkaat palvelut ja varmistaa, että verovarat käytetään tehokkaasti.
Tutkimuksen lähdeaineistona käytetään sekä voimassa olevia lakeja ja niihin liittyviä oikeustapauksia ja kirjallisuutta, että hankintalain esitöitä kuten komiteamietintöä. Tutkimusmetodi tässä tutkimuksessa on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Lainopin tehtävä on tuottaa tieteellistä tietoa lain soveltamisen tarpeisiin oikeussäännösten tulkinnan ja systemoinnin avulla. Tietty turvallisuus on taattava, mutta byrokratiaa ja hankintamenettelyitä on kevennettävä, että pk-yritykset pääsevät jakamaan hyvinvointia työllistämällä ja talouskasvulla.