Resilienssi organisaation voimavarana poikkeustilanteissa : Esihenkilöiden näkemyksiä johtamisen vaikutuksista työyhteisön resilienssiin

Abstract

Resilienssi on alunperin psykologiasta lähtöisin oleva käsite, joka on levinnyt myös työelämätutkimukseen. Käsitteelle ei ole suoraa suomenkielistä käännöstä, mutta esimerkiksi sanat sisu, periksiantamattomuus ja sitkeys liitetään resilienssiin. Resilienssi on ominaisuus, jonka avulla ihminen selviytyy vastoinkäymisistä, oppii sietämään vaikeita tilanteita ja sopeutumaan muutoksiin ja niiden vaikutuksiin. Resilientti henkilö on muutosjoustava, hän pystyy oppimaan uusista ja haastavista tilanteista ja käyttämään hyödyksi aiemmista haasteita opittuja asioita. Resilientti henkilö pystyy selviytymään vaikeista tilanteista ja palaamaan sen jälkeen normaaliin käytökseen muutoksista huolimatta. Työelämässä resilienssi auttaa sietämään paremmin kuormitusta ja haastavia tilanteita. Se ilmentyy haasteiden edessä ja aiemmat vaikeat tilanteet ja se, miten niistä on selviydytty heijastuvat resilienssin kautta myös uusiin haasteisiin ja niistä selviytymiseen.

Esimerkillinen, osaamisen johtamista painottava ja vuorovaikutusta tukeva esihenkilötyö vahvistaa työyhteisön resilienssiä. Lisäksi vahva henkilöstöjohtaminen on avainasemassa, kun puhutaan työyhteisön ja sen jäsenten resilienssin vahvistamisesta. Ketterä organisaatio tarkoittaa käsitteenä nopeasti muutoksiin mukautuvaa ja muutosjoustavaa työyhteisöä ja juuri nämä ominaisuudet viestivät myös vahvasta resilienssistä.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on havainnollistaa, miten johtamisella voidaan vaikuttaa resilienssiin ja miten sillä voidaan tukea työyhteisön resilienssiä ja toimintaa poikkeuksellisissa tilanteissa toimittaessa, tässä tapauksessa koronapandemian keskellä.

Tutkielma on toteutettu laadullisena kyselytutkimuksena, joka suunnattiin kunnissa ja kaupungeissa esihenkilötehtävissä työskenteleville henkilöille. Kyselytutkimus kohdennettiin esihenkilöihin, jotka työskentelevät sosiaali- ja terveysalalla, varhaiskasvatuksessa ja perus-sekä lukio-opetuksessa. Kyseiset toimialat ovat jo lähtöoletukseltaan niitä, joiden työskentelyyn koronapandemia on vaikuttanut monella eri tavalla.

Tutkimustuloksista käy ilmi, että poikkeukselliset olosuhteet työyhteisössä haastavat johtamista. Esihenkilöt tiedostivat hyvin voivansa vaikuttaa omalla toiminnallaan työyhteisöönsä ja sen resilienssiin. Tulosten mukaan esimerkillisellä, selkeällä ja rauhallisella työskentelytavalla esihenkilö pystyy vaikuttamaan yleiseen työskentelyilmapiiriin työyhteisössään. Kuuntelun merkitys korostuu kriisitilanteiden johtamisessa entisestään.

AVAINSANAT: resilienssi, muutosjoustavuus, esimiestyö, koronapandemia, työyhteisön resilienssi, työntekijän resilienssi, esimerkillinen johtajuus, poikkeustilanteiden johtaminen