Resilienssi organisaation voimavarana poikkeustilanteissa : Esihenkilöiden näkemyksiä johtamisen vaikutuksista työyhteisön resilienssiin
Ahokas, Noora (2023-02-03)
Ahokas, Noora
03.02.2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023020325847
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023020325847
Tiivistelmä
Resilienssi on alunperin psykologiasta lähtöisin oleva käsite, joka on levinnyt myös
työelämätutkimukseen. Käsitteelle ei ole suoraa suomenkielistä käännöstä, mutta esimerkiksi
sanat sisu, periksiantamattomuus ja sitkeys liitetään resilienssiin. Resilienssi on ominaisuus,
jonka avulla ihminen selviytyy vastoinkäymisistä, oppii sietämään vaikeita tilanteita ja
sopeutumaan muutoksiin ja niiden vaikutuksiin. Resilientti henkilö on muutosjoustava, hän
pystyy oppimaan uusista ja haastavista tilanteista ja käyttämään hyödyksi aiemmista haasteita
opittuja asioita. Resilientti henkilö pystyy selviytymään vaikeista tilanteista ja palaamaan sen
jälkeen normaaliin käytökseen muutoksista huolimatta. Työelämässä resilienssi auttaa
sietämään paremmin kuormitusta ja haastavia tilanteita. Se ilmentyy haasteiden edessä ja
aiemmat vaikeat tilanteet ja se, miten niistä on selviydytty heijastuvat resilienssin kautta myös
uusiin haasteisiin ja niistä selviytymiseen.
Esimerkillinen, osaamisen johtamista painottava ja vuorovaikutusta tukeva esihenkilötyö
vahvistaa työyhteisön resilienssiä. Lisäksi vahva henkilöstöjohtaminen on avainasemassa, kun
puhutaan työyhteisön ja sen jäsenten resilienssin vahvistamisesta. Ketterä organisaatio
tarkoittaa käsitteenä nopeasti muutoksiin mukautuvaa ja muutosjoustavaa työyhteisöä ja juuri
nämä ominaisuudet viestivät myös vahvasta resilienssistä.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on havainnollistaa, miten johtamisella voidaan
vaikuttaa resilienssiin ja miten sillä voidaan tukea työyhteisön resilienssiä ja toimintaa
poikkeuksellisissa tilanteissa toimittaessa, tässä tapauksessa koronapandemian keskellä.
Tutkielma on toteutettu laadullisena kyselytutkimuksena, joka suunnattiin kunnissa ja
kaupungeissa esihenkilötehtävissä työskenteleville henkilöille. Kyselytutkimus kohdennettiin
esihenkilöihin, jotka työskentelevät sosiaali- ja terveysalalla, varhaiskasvatuksessa ja perus-sekä lukio-opetuksessa. Kyseiset toimialat ovat jo lähtöoletukseltaan niitä, joiden työskentelyyn
koronapandemia on vaikuttanut monella eri tavalla.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että poikkeukselliset olosuhteet työyhteisössä haastavat
johtamista. Esihenkilöt tiedostivat hyvin voivansa vaikuttaa omalla toiminnallaan
työyhteisöönsä ja sen resilienssiin. Tulosten mukaan esimerkillisellä, selkeällä ja rauhallisella
työskentelytavalla esihenkilö pystyy vaikuttamaan yleiseen työskentelyilmapiiriin
työyhteisössään. Kuuntelun merkitys korostuu kriisitilanteiden johtamisessa entisestään.
AVAINSANAT: resilienssi, muutosjoustavuus, esimiestyö, koronapandemia, työyhteisön resilienssi, työntekijän resilienssi, esimerkillinen johtajuus, poikkeustilanteiden johtaminen
työelämätutkimukseen. Käsitteelle ei ole suoraa suomenkielistä käännöstä, mutta esimerkiksi
sanat sisu, periksiantamattomuus ja sitkeys liitetään resilienssiin. Resilienssi on ominaisuus,
jonka avulla ihminen selviytyy vastoinkäymisistä, oppii sietämään vaikeita tilanteita ja
sopeutumaan muutoksiin ja niiden vaikutuksiin. Resilientti henkilö on muutosjoustava, hän
pystyy oppimaan uusista ja haastavista tilanteista ja käyttämään hyödyksi aiemmista haasteita
opittuja asioita. Resilientti henkilö pystyy selviytymään vaikeista tilanteista ja palaamaan sen
jälkeen normaaliin käytökseen muutoksista huolimatta. Työelämässä resilienssi auttaa
sietämään paremmin kuormitusta ja haastavia tilanteita. Se ilmentyy haasteiden edessä ja
aiemmat vaikeat tilanteet ja se, miten niistä on selviydytty heijastuvat resilienssin kautta myös
uusiin haasteisiin ja niistä selviytymiseen.
Esimerkillinen, osaamisen johtamista painottava ja vuorovaikutusta tukeva esihenkilötyö
vahvistaa työyhteisön resilienssiä. Lisäksi vahva henkilöstöjohtaminen on avainasemassa, kun
puhutaan työyhteisön ja sen jäsenten resilienssin vahvistamisesta. Ketterä organisaatio
tarkoittaa käsitteenä nopeasti muutoksiin mukautuvaa ja muutosjoustavaa työyhteisöä ja juuri
nämä ominaisuudet viestivät myös vahvasta resilienssistä.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on havainnollistaa, miten johtamisella voidaan
vaikuttaa resilienssiin ja miten sillä voidaan tukea työyhteisön resilienssiä ja toimintaa
poikkeuksellisissa tilanteissa toimittaessa, tässä tapauksessa koronapandemian keskellä.
Tutkielma on toteutettu laadullisena kyselytutkimuksena, joka suunnattiin kunnissa ja
kaupungeissa esihenkilötehtävissä työskenteleville henkilöille. Kyselytutkimus kohdennettiin
esihenkilöihin, jotka työskentelevät sosiaali- ja terveysalalla, varhaiskasvatuksessa ja perus-sekä lukio-opetuksessa. Kyseiset toimialat ovat jo lähtöoletukseltaan niitä, joiden työskentelyyn
koronapandemia on vaikuttanut monella eri tavalla.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että poikkeukselliset olosuhteet työyhteisössä haastavat
johtamista. Esihenkilöt tiedostivat hyvin voivansa vaikuttaa omalla toiminnallaan
työyhteisöönsä ja sen resilienssiin. Tulosten mukaan esimerkillisellä, selkeällä ja rauhallisella
työskentelytavalla esihenkilö pystyy vaikuttamaan yleiseen työskentelyilmapiiriin
työyhteisössään. Kuuntelun merkitys korostuu kriisitilanteiden johtamisessa entisestään.
AVAINSANAT: resilienssi, muutosjoustavuus, esimiestyö, koronapandemia, työyhteisön resilienssi, työntekijän resilienssi, esimerkillinen johtajuus, poikkeustilanteiden johtaminen