Puhelinmyynnin sääntelyn kiristämistarve
Hussain, Nadia (2022-12-23)
23.12.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022122373820
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022122373820
Tiivistelmä
Puhelinmyynnillä tarkoitetaan puhelimitse tapahtuvaa etämyyntiä. Koska osa kuluttajista jää sähköisten palveluiden ulkopuolelle, voidaan puhelinta pitää kansalaisneutraalina välineenä. Sen avulla tavoitetaan asiakkaita helposti olematta fyysisesti samassa paikassa. Puhelinmyynti on usealle yritykselle yksi tärkeimmistä markkinointikeinoista ja tarjoaa samalla runsaasti työpaikkoja. Puhelinmyyntityö ei vaadi varsinaista koulutusta eikä kokemusta, mikä tekee siitä oivallisen työn esimerkiksi opiskelijoille.
Puhelinmyynti jaetaan täydennysmyyntiin ja uuskauppamyyntiin, joista ensimmäinen liittyy lähtökohtaisesti vain yritysten väliseen puhelinmyyntiin. Tässä tutkielmassa keskitytään kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen uuskauppamyyntiin ja sen sääntelyyn. Puhelinmyyntiä säännellään pääosin kuluttajansuojalaissa, mutta myös ASML:n käytännesäännöt ohjaavat sitä. Lisäksi sääntelyä löytyy tietosuoja-asetuksesta sekä sähköisen viestinnän palveluista annetusta laista. Tutkielmasta on rajattu pois sähkön ja puhelinliittymien myynti, sillä niihin liittyy erityislainsäädäntöä.
Puhelinmyynnin ongelmat ovat johtaneet alan huonoon maineeseen. Suurimpina ongelmina voidaan pitää aggressiivista myyntitapaa, puhelinmyynnin yllätyksellisyyttä sekä epäselviä sopimusehtoja. Lisäksi kuluttajat kokevat puhelinmyynnin häiritsevän yksityisyyttään, minkä vuoksi monet ovat sitä mieltä, että puhelinmyynti tulisi kieltää kokonaan. Eniten ongelmia puhelinmyynti aiheuttaa heikommassa asemassa oleville kuten sairaille ja iäkkäille, joiden kognitiiviset toimintakyvyt ovat heikentyneet. Iäkkäät saattavat ymmärtämättään tulla sidotuksi sopimuksiin, mikä aiheuttaa lisätöitä edunvalvojille.
Puhelinmyynnin ongelmat ovat herättäneet tarpeen tarkastella kuluttajien suojan riittävyyttä. Tämän tutkielman tarkoitus onkin selvittää, onko nykyisen kuluttajansuojan taso riittävä vai tulisiko sääntelyä kiristää. Tutkielmassa selvitetään myös eri kiristämisvaihtoehtoja sekä niiden vaikutuksia yrityksille ja kuluttajille. Ongelmaa on lähestytty tutkimalla nykyistä lainsäädäntöä sekä tarkastelemalla KKV:n ja Kuluttajaliiton tekemiä selvityksiä puhelinmyynnistä. Lisäksi selvityksessä on käytetty hyväksi oikeusministeriön työryhmän laatimaa mietintöä Omnibus-direktiivin täytäntöönpanosta. Direktiivi käsittelee mm. koti- ja etämyynnin sääntelyn kiristämistä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei tämänhetkinen suojan taso ole riittävä, vaan sääntelyä on kiristettävä kuluttajan hyväksi. Tutkimustuloksia puoltaa uusi laki kirjallisen vahvistusmenettelyn käyttöönotosta. Sen mukaan puhelimitse tehdyt sopimukset on jatkossa vahvistettava kirjallisesti puhelun jälkeen, mikä tarjoaa kuluttajalle lisäaikaa harkita tarjousta. Vahvistus voidaan tehdä esimerkiksi tekstiviestitse, tai muulla pysyvällä tavalla. Mikäli kuluttaja ei vahvista sopimusta, ei sopimus ole pätevä. Laki tulee voimaan vuoden 2023 alussa.
Puhelinmyynti jaetaan täydennysmyyntiin ja uuskauppamyyntiin, joista ensimmäinen liittyy lähtökohtaisesti vain yritysten väliseen puhelinmyyntiin. Tässä tutkielmassa keskitytään kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen uuskauppamyyntiin ja sen sääntelyyn. Puhelinmyyntiä säännellään pääosin kuluttajansuojalaissa, mutta myös ASML:n käytännesäännöt ohjaavat sitä. Lisäksi sääntelyä löytyy tietosuoja-asetuksesta sekä sähköisen viestinnän palveluista annetusta laista. Tutkielmasta on rajattu pois sähkön ja puhelinliittymien myynti, sillä niihin liittyy erityislainsäädäntöä.
Puhelinmyynnin ongelmat ovat johtaneet alan huonoon maineeseen. Suurimpina ongelmina voidaan pitää aggressiivista myyntitapaa, puhelinmyynnin yllätyksellisyyttä sekä epäselviä sopimusehtoja. Lisäksi kuluttajat kokevat puhelinmyynnin häiritsevän yksityisyyttään, minkä vuoksi monet ovat sitä mieltä, että puhelinmyynti tulisi kieltää kokonaan. Eniten ongelmia puhelinmyynti aiheuttaa heikommassa asemassa oleville kuten sairaille ja iäkkäille, joiden kognitiiviset toimintakyvyt ovat heikentyneet. Iäkkäät saattavat ymmärtämättään tulla sidotuksi sopimuksiin, mikä aiheuttaa lisätöitä edunvalvojille.
Puhelinmyynnin ongelmat ovat herättäneet tarpeen tarkastella kuluttajien suojan riittävyyttä. Tämän tutkielman tarkoitus onkin selvittää, onko nykyisen kuluttajansuojan taso riittävä vai tulisiko sääntelyä kiristää. Tutkielmassa selvitetään myös eri kiristämisvaihtoehtoja sekä niiden vaikutuksia yrityksille ja kuluttajille. Ongelmaa on lähestytty tutkimalla nykyistä lainsäädäntöä sekä tarkastelemalla KKV:n ja Kuluttajaliiton tekemiä selvityksiä puhelinmyynnistä. Lisäksi selvityksessä on käytetty hyväksi oikeusministeriön työryhmän laatimaa mietintöä Omnibus-direktiivin täytäntöönpanosta. Direktiivi käsittelee mm. koti- ja etämyynnin sääntelyn kiristämistä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei tämänhetkinen suojan taso ole riittävä, vaan sääntelyä on kiristettävä kuluttajan hyväksi. Tutkimustuloksia puoltaa uusi laki kirjallisen vahvistusmenettelyn käyttöönotosta. Sen mukaan puhelimitse tehdyt sopimukset on jatkossa vahvistettava kirjallisesti puhelun jälkeen, mikä tarjoaa kuluttajalle lisäaikaa harkita tarjousta. Vahvistus voidaan tehdä esimerkiksi tekstiviestitse, tai muulla pysyvällä tavalla. Mikäli kuluttaja ei vahvista sopimusta, ei sopimus ole pätevä. Laki tulee voimaan vuoden 2023 alussa.