Paikallinen sopiminen teknologiateollisuudessa
Torpisto, Taina Marketta (2022-11-23)
23.11.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022112366698
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022112366698
Tiivistelmä
suomi Työsuhteen ehdot muodostuvat useiden eri sääntelytapojen kautta. Työsopimus on yksi ihmisen merkittävimmistä sopimussuhteista. Siinä työntekijä sitoutuu tekemään työtä työnantajan valvonnan ja johdon alla palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Lähtökohtaisesti sopimusvapauden periaate koskee myös työ suhdetta. Sopimusvapauden nimissä työsopimukseen voidaan kirjata osapuolten tärkeinä pitämiä ehtoja. Ehdot eivät kuitenkaan saa olla hyvän tavan tai lain vastaisia tai kohtuuttomia. Työlainsäädäntömme on työntekijän suojaamistarpeen takia vähimmäispakottavaa oikeutta.
Sopimusvapauden keskeisiä periaatteita ovat päätäntävapaus ja sisältövapaus. Päätäntävapaudella tarkoitetaan vapautta tehdä tai olla tekemättä sopimus. Päätäntävapautta työsuhteessa rajoittavat esimerkiksi syrjinnän kielto ja takaisinottovelvoite. Työsopimuksen sisältövapautta rajoittavat useat työntekijän suojaksi säädetyt normit. Pakottavan lainsäädännön sopimusvapautta rajoittavat määräykset ja työehtosopimusjärjestelmä palvelevat samaa tarkoitusta. Sääntelyn tarkoitus on edesauttaa työsuhteen osapuolten eli työnantajan ja työntekijän neuvottelu- ja sopimustasapainon toteutumista.
Suomalaisessa työelämässä on tapahtunut suuria muutoksia viimeisten kahden vuoden aikana. Koronapandemia ja työtaistelutoimenpiteet ovat olleet otsikoissa päivittäin. Työehtosopimusneuvottelut ovat kestäneet pitkään, ja sopimusosapuolten näkemyserot ovat olleet suuria – keskeisin kiistelyn kohde ovat olleet palkankorotusvaatimukset. Taloustilanteen heikentymisen ja kilpailun kiristymisen vuoksi työehtoihin kohdistuu yhä enemmän joustopainetta, joka on johtanut paikallisen sopimisen lisääntymiseen yrityksissä. Paikallisella sopimisella tarkoitetaan työehtosopimuksessa annettua mahdollisuutta sopia joistakin asioista yrityskohtaisesti työehtosopimuksesta poiketen. Työsopimuslainsäädäntö ja työehtosopimukset luovat puitteet paikalliselle sopimiselle.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää paikallisen sopimisen järjestelmän tarkoitusta, tavoitteita ja mahdollisuuksia. Lisäksi tutkimuksella pyritään selvittämään, pystytäänkö työntekijöille turvaamaan oikeudenmukainen työsopimus vai onko mahdollista, että työsopimuksista tulee korostuneen epätasapainoisia paikallisen sopimisen myötä. Ensisijaisesti lähdeaineistona käytetään Suomen lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta sekä työehtosopimuksia. Aiheeseen syvennytään myös keräämällä taustatietoa haastattelemalla, havainnoimalla ja lukemalla medialähteitä. Tutkimustulosten mukaan yrityksissä sovitaan yleisesti työajoista ja lomarahoista. Paikallinen sopiminen on parhaimmillaan yhteistyötä, jonka ansiosta yrityksen kilpailukyky markkinoilla säilyy. Tämä turvaa myös työntekijöiden työpaikat. Haasteena on se, että sopimusten pitäisi olla selkeitä ja ymmärrettäviä eivätkä työsopimukset saa olla heikompia kuin mitä ne olisivat sovellettaessa lakia ja työehtosopimuksia.
Sopimusvapauden keskeisiä periaatteita ovat päätäntävapaus ja sisältövapaus. Päätäntävapaudella tarkoitetaan vapautta tehdä tai olla tekemättä sopimus. Päätäntävapautta työsuhteessa rajoittavat esimerkiksi syrjinnän kielto ja takaisinottovelvoite. Työsopimuksen sisältövapautta rajoittavat useat työntekijän suojaksi säädetyt normit. Pakottavan lainsäädännön sopimusvapautta rajoittavat määräykset ja työehtosopimusjärjestelmä palvelevat samaa tarkoitusta. Sääntelyn tarkoitus on edesauttaa työsuhteen osapuolten eli työnantajan ja työntekijän neuvottelu- ja sopimustasapainon toteutumista.
Suomalaisessa työelämässä on tapahtunut suuria muutoksia viimeisten kahden vuoden aikana. Koronapandemia ja työtaistelutoimenpiteet ovat olleet otsikoissa päivittäin. Työehtosopimusneuvottelut ovat kestäneet pitkään, ja sopimusosapuolten näkemyserot ovat olleet suuria – keskeisin kiistelyn kohde ovat olleet palkankorotusvaatimukset. Taloustilanteen heikentymisen ja kilpailun kiristymisen vuoksi työehtoihin kohdistuu yhä enemmän joustopainetta, joka on johtanut paikallisen sopimisen lisääntymiseen yrityksissä. Paikallisella sopimisella tarkoitetaan työehtosopimuksessa annettua mahdollisuutta sopia joistakin asioista yrityskohtaisesti työehtosopimuksesta poiketen. Työsopimuslainsäädäntö ja työehtosopimukset luovat puitteet paikalliselle sopimiselle.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää paikallisen sopimisen järjestelmän tarkoitusta, tavoitteita ja mahdollisuuksia. Lisäksi tutkimuksella pyritään selvittämään, pystytäänkö työntekijöille turvaamaan oikeudenmukainen työsopimus vai onko mahdollista, että työsopimuksista tulee korostuneen epätasapainoisia paikallisen sopimisen myötä. Ensisijaisesti lähdeaineistona käytetään Suomen lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta sekä työehtosopimuksia. Aiheeseen syvennytään myös keräämällä taustatietoa haastattelemalla, havainnoimalla ja lukemalla medialähteitä. Tutkimustulosten mukaan yrityksissä sovitaan yleisesti työajoista ja lomarahoista. Paikallinen sopiminen on parhaimmillaan yhteistyötä, jonka ansiosta yrityksen kilpailukyky markkinoilla säilyy. Tämä turvaa myös työntekijöiden työpaikat. Haasteena on se, että sopimusten pitäisi olla selkeitä ja ymmärrettäviä eivätkä työsopimukset saa olla heikompia kuin mitä ne olisivat sovellettaessa lakia ja työehtosopimuksia.