Riskienhallinta omavalvontasuunnitelmissa : Tarkastelussa vanhuspalveluita tuottajat toimintayksiköt
Pyykkönen, Joel (2022-11-29)
Pyykkönen, Joel
29.11.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022112968121
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022112968121
Tiivistelmä
Suomessa sosiaali- ja terveydenhuolto on muutosten äärellä, kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa 1.1.2023. Ikääntyvä väestö, globaalit pandemiat ja taloudelliset haasteet pitävät huolen siitä, että sosiaali- ja terveydenhuolto ovat jatkuvien muutosten kohteena. Laadukkaan ikääntymisen turvaaminen hyvinvointivaltiossa on lainsäädäntöön perustuva oikeus. Ikääntyvälle väestölle tarjoavien vanhuspalveluiden merkitys hyvinvointiyhteiskunnassa arvokkaan ikääntymisen toteuttajina on merkittävä. Vanhuspalveluiden toteuttamiseen liittyy useita asiakasturvallisuutta vaarantavia tekijöitä, joista esimerkiksi hoitoalan työvoimapula on konkreettisesti aiheuttanut hoivapalveluiden tuotannossa tilanteita, joissa lakisääteistä työvoiman minimitoitusta ei kyetä täyttämään.
Riskienhallinnan rooli on tärkeä vanhuspalveluita tarjoavissa toimintayksiköissä. Riskien realisoituminen voi johtaa hengenvaaraan, josta seurauksena voi olla jopa kuolemia. Riskienhallinnan rooli on laajasti tunnustettu, mutta sen käytännön toteuttaminen on vanhuspalveluiden piirissä ollut paikoitellen puutteellista. Viranomaiset ovat tehneet havaintoja omavalvonnan laiminlyönneistä. Omavalvonta on jokaisen toimijan itse toteuttamaa valvontaa, jolla se pyrkii valvomaan oman toiminnan toteutuksen turvallisuutta ja asetettujen vaatimusten täyttämistä. Omavalvonta on keskeinen osa vanhuspalveluiden riskienhallintaa ja riskienhallinnan käytännön toteuttaminen vahvistaa myös omavalvonnan toimivuutta. Vanhuspalveluiden velvollisuus dokumentoida omavalvonnan toimintatapoja omavalvontasuunnitelmiin on lakisääteinen velvollisuus, joka koskettaa kaikkia vanhuspalveluita tuottavia toimijoita.
Tutkimuksessa tutkitaan vanhuspalveluita tuottavien toimintayksiköiden omavalvontasuunnitelmia 30 kappaletta. Omavalvontasuunnitelmista tutkitaan niiden riskienhallintaa käsittelevää osuutta, josta tulisi tulla ilmi keinot, vastuut ja järjestelmät, joiden avulla toimintayksikössä toteutetaan riskienhallintaa. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on ole-massa olevaa. Tutkimuksen rakenne etenee siten, että johdannon jälkeen teoriaosuudessa käsitellään tutkimuksen kaksi keskeisintä käsitettä eli riskienhallinta ja omavalvonta. Molempien käsitteiden teoriaosuudessa syvennytään sosiaali- ja terveysalalle ominaisempiin teemoihin, sillä tutkimuksen tavoitteena on löytää vastaus nimenomaan vanhuspalveluiden riskienhallinnan järjestämiseen niiden omavalvontasuunnitelmien perusteella. Tutkimuksessa nostetaan esiin omavalvontasuunnitelmista riskienhallinnan osa-alueita, jotka analysoidaan kukin erikseen tulosten yhteydessä.
Tutkimuksen keskeisimmät löydökset olivat riskienhallinnan kuvauksen yhtenäisyys eri oma-valvontasuunnitelmien välillä ja henkilöstön roolin korostaminen riskienhallinnan toteutuksessa. Omavalvontasuunnitelmat eivät kertoneet paljoakaan yksilöllisistä riskeistä, joita toimintaan kohdistuu, vaan kuvaukset toimintaan kohdistuvista riskeistä olivat hyvin yleisiä. Teemat riskienhallintaa koskien toistuivat omavalvontasuunnitelmissa ja paikoitellen niistä puuttui konkretia.
Riskienhallinnan rooli on tärkeä vanhuspalveluita tarjoavissa toimintayksiköissä. Riskien realisoituminen voi johtaa hengenvaaraan, josta seurauksena voi olla jopa kuolemia. Riskienhallinnan rooli on laajasti tunnustettu, mutta sen käytännön toteuttaminen on vanhuspalveluiden piirissä ollut paikoitellen puutteellista. Viranomaiset ovat tehneet havaintoja omavalvonnan laiminlyönneistä. Omavalvonta on jokaisen toimijan itse toteuttamaa valvontaa, jolla se pyrkii valvomaan oman toiminnan toteutuksen turvallisuutta ja asetettujen vaatimusten täyttämistä. Omavalvonta on keskeinen osa vanhuspalveluiden riskienhallintaa ja riskienhallinnan käytännön toteuttaminen vahvistaa myös omavalvonnan toimivuutta. Vanhuspalveluiden velvollisuus dokumentoida omavalvonnan toimintatapoja omavalvontasuunnitelmiin on lakisääteinen velvollisuus, joka koskettaa kaikkia vanhuspalveluita tuottavia toimijoita.
Tutkimuksessa tutkitaan vanhuspalveluita tuottavien toimintayksiköiden omavalvontasuunnitelmia 30 kappaletta. Omavalvontasuunnitelmista tutkitaan niiden riskienhallintaa käsittelevää osuutta, josta tulisi tulla ilmi keinot, vastuut ja järjestelmät, joiden avulla toimintayksikössä toteutetaan riskienhallintaa. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on ole-massa olevaa. Tutkimuksen rakenne etenee siten, että johdannon jälkeen teoriaosuudessa käsitellään tutkimuksen kaksi keskeisintä käsitettä eli riskienhallinta ja omavalvonta. Molempien käsitteiden teoriaosuudessa syvennytään sosiaali- ja terveysalalle ominaisempiin teemoihin, sillä tutkimuksen tavoitteena on löytää vastaus nimenomaan vanhuspalveluiden riskienhallinnan järjestämiseen niiden omavalvontasuunnitelmien perusteella. Tutkimuksessa nostetaan esiin omavalvontasuunnitelmista riskienhallinnan osa-alueita, jotka analysoidaan kukin erikseen tulosten yhteydessä.
Tutkimuksen keskeisimmät löydökset olivat riskienhallinnan kuvauksen yhtenäisyys eri oma-valvontasuunnitelmien välillä ja henkilöstön roolin korostaminen riskienhallinnan toteutuksessa. Omavalvontasuunnitelmat eivät kertoneet paljoakaan yksilöllisistä riskeistä, joita toimintaan kohdistuu, vaan kuvaukset toimintaan kohdistuvista riskeistä olivat hyvin yleisiä. Teemat riskienhallintaa koskien toistuivat omavalvontasuunnitelmissa ja paikoitellen niistä puuttui konkretia.