Sosiaalihuoltopalveluiden arvonlisäverotus
Huttunen, Antti (2022-12-09)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022120970210
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022120970210
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään sosiaalihuollon arvonlisäverotusta. Arvonlisäverolain (1501/1993) 1 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Sosiaalihuolto on eräiden muiden ohella arvonlisäverotonta, sillä sitä koskevat arvonlisäverolakiin sisältyvät verovapaussäännökset. Sosiaalihuolto muodostaakin erään tärkeimmistä poikkeuksista arvonlisäverovelvollisuuteen. Tämä oli tilanne jo arvonlisäverolakia edeltäneen liikevaihtoverolain aikana. Aihepiirin osalta on saatu uudempaa oikeuskäytäntöä ja myös Verohallinto otti sosiaalihuolpalvelut terveyden- ja sairaanhoidon ohella erityistarkastelun kohteeksi valvontaprojektin muodossa. Vakiintuneita verotuskäytänteitä on tarkistettu ja täsmennetty. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksella (sote-uudistus) on vaikutuksensa toimialaan, mikä tuo tutkimuksen aihepiiriin ajankohtaisuutta.
Tutkimuksessa tarkastellaan rajanvetoa arvonlisäveroverollisuuden ja arvonlisäverottomuuden välillä sosiaalihuoltopalveluita myytäessä. Tutkimuksessa selvitetään lainsäädännön sekä oikeus- ja verotuskäytännön valossa sitä, kattaako arvonlisälisäverolain sosiaalihuoltoa koskeva verottomuuden sääntely kaikki sosiaalihuoltopalvelut, ja poikkeavatko toisaalta verottomuuden edellytykset julkisyhteisöjen ja yksityisten palveluntuottajien kesken. Lisäksi tarkastellaan sitä, onko rajanveto arvonlisäverottomuuden ja verollisuuden välillä sosiaalihuoltopalveluissa selkeä. Tutkimuksessa selvitetään voimassa olevan oikeuden kanta sosiaalihuoltoa koskevien arvonlisäverolain säännösten (37 ja 38 §) osalta. Tutkimus on näin ollen metodiltaan lainopillinen. Näkökulma tarkastelukohteeseen on verovalvonnallinen.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että julkisyhteisöjen eli pääasiassa kuntien ja uusina organisaatioina perustettujen hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluva toiminta on arvonlisäverotonta niiden tuottaessa sosiaalihuoltoa. Yksityinen palveluntuottaja voi myydä sosiaalihuoltopalveluja verottomasti, jos toiminta on sosiaaliviranomaisen valvomaa, palvelut myydään sosiaalihuollon tarpeessa olevalle ja muut verottomuuden edellytykset täyttyvät samanaikaisesti. Edellytykset poikkeavat esimerkiksi ympärivuorokautisesti tuotettujen sosiaalihuoltopalvelujen ja kotipalvelun tukipalveluiden välillä.
Tutkimuksen perusteella havaitaan, että palveluja koskevat edellytykset määräytyvät sosiaalilainsäädännöstä. Tällöin sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon erityislakien mukaisten sosiaalihuollon palveluiden myyntiä koskee verottomuus edellytysten täyttyessä. Tutkimus osoittaa, että verottomuuden edellytysten voi katsoa olevan varsin selkeät, mutta palvelu- ja tilannekohtaisesti voi esiintyä tulkinnanvaraisuutta.
Tutkimuksessa tarkastellaan rajanvetoa arvonlisäveroverollisuuden ja arvonlisäverottomuuden välillä sosiaalihuoltopalveluita myytäessä. Tutkimuksessa selvitetään lainsäädännön sekä oikeus- ja verotuskäytännön valossa sitä, kattaako arvonlisälisäverolain sosiaalihuoltoa koskeva verottomuuden sääntely kaikki sosiaalihuoltopalvelut, ja poikkeavatko toisaalta verottomuuden edellytykset julkisyhteisöjen ja yksityisten palveluntuottajien kesken. Lisäksi tarkastellaan sitä, onko rajanveto arvonlisäverottomuuden ja verollisuuden välillä sosiaalihuoltopalveluissa selkeä. Tutkimuksessa selvitetään voimassa olevan oikeuden kanta sosiaalihuoltoa koskevien arvonlisäverolain säännösten (37 ja 38 §) osalta. Tutkimus on näin ollen metodiltaan lainopillinen. Näkökulma tarkastelukohteeseen on verovalvonnallinen.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että julkisyhteisöjen eli pääasiassa kuntien ja uusina organisaatioina perustettujen hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluva toiminta on arvonlisäverotonta niiden tuottaessa sosiaalihuoltoa. Yksityinen palveluntuottaja voi myydä sosiaalihuoltopalveluja verottomasti, jos toiminta on sosiaaliviranomaisen valvomaa, palvelut myydään sosiaalihuollon tarpeessa olevalle ja muut verottomuuden edellytykset täyttyvät samanaikaisesti. Edellytykset poikkeavat esimerkiksi ympärivuorokautisesti tuotettujen sosiaalihuoltopalvelujen ja kotipalvelun tukipalveluiden välillä.
Tutkimuksen perusteella havaitaan, että palveluja koskevat edellytykset määräytyvät sosiaalilainsäädännöstä. Tällöin sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon erityislakien mukaisten sosiaalihuollon palveluiden myyntiä koskee verottomuus edellytysten täyttyessä. Tutkimus osoittaa, että verottomuuden edellytysten voi katsoa olevan varsin selkeät, mutta palvelu- ja tilannekohtaisesti voi esiintyä tulkinnanvaraisuutta.