Algoritmit monialaisen palveluntarpeen tunnistamisessa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Penttilä, Maria (2022)
Penttilä, Maria
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022090157032
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022090157032
Tiivistelmä
Pienen väestöryhmän on todettu kerryttävän valtaosan julkisista sosiaali- ja terveydenhuollon
kustannuksista. Tälle väestöryhmälle ei ole yhtä selittävää määritelmää. Kirjallisuudessa
viitataan esimerkiksi paljon tai monialaisia palveluita tarvitseviin henkilöihin, jotka edellyttävät
useamman erikoisalan osaamista. On kuitenkin havaittu, että Suomessa monia palveluita
tarvitsevien henkilöiden tunnistaminen on puutteellista. Useissa terveyskeskuksissa ei ole
vakiintuneita toimintatapoja monialaisen palveluntarpeen tunnistamiseksi. Kuitenkin varhainen
hoitoon pääsy voi vähentää myöhäisempää palveluntarvetta ja siten myös julkisen sosiaali- ja
terveydenhuollon kustannuksia. Palveluihin pääsy on myös inhimillinen kysymys.
Yhdeksi vaihtoehdoksi palveluihin pääsyn edistämiseksi on tarjottu tekoälypohjaista eli
algoritmiperusteista palveluntarpeen tunnistamista. Koneoppimisalgoritmien avulla sähköisistä
potilas- ja asiakastietokannoista saatavasta massadatasta voidaan poimia tietoja, joita voidaan
käyttää henkilön palveluntarpeen tunnistamiseen ja ennakointiin. Aikaisemman kirjallisuuden
perusteella, menetelmään liittyy kuitenkin huomattavia epävarmuustekijöitä, kuten etiikkaan ja
tietosuojaan liittyviä kysymyksiä
Tässä sosiaali- ja terveyshallintotieteellisessä pro gradu -tutkielmassa kartoitetaan, miten
algoritmeja on hyödynnetty monialaisen palveluntarpeen tunnistamisessa ja mitä etuja ja
haittoja tähän liittyy. Tutkimusmetodina on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineisto on kerätty
sähköisistä artikkelitietokannoista eksplisiittisesti. Tällöin aineiston haussa noudatetaan ennalta
määriteltyjä hakukriteerejä. Menetelmä ei kuitenkaan ole verrannollinen systemaattiseen
kirjallisuuskatsaukseen, vaan huomioitava on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen metodinen
väljyys ja subjektiivisuus. Lopullinen tutkimusaineisto koostuu 12 kansainvälisestä
tutkimusartikkelista, jotka on analysoitu temaattisen analyysin keinoin.
Tulosten mukaan algoritmit ovat tunnistaneet ja ennakoineet monialaista palveluntarvetta niin
lasten ja nuorten kuin myös ikäihmisten kohderyhmissä. Lisäksi algoritmit ovat tunnistaneet
yhteiskunnallisesti kalliiksi luokiteltuja sairauksia. Diagnoosiryhmää tai potilaiden ikää
määrittämättä, algoritmeja on hyödynnetty myös sellaisten monisairaiden potilaiden
tunnistamiseksi, joilla katsottiin olevan korkea riski kasvavalle ja kalliille palveluntarpeelle
tulevaisuudessa. Etuihin ja haittoihin liittyvinä teemoina on tunnistettu mm. algoritmien kyky
edistää terveydenhuollon resurssien käyttöä mutta myös se, että monet monialaisen
palveluntarpeen tunnistamisen malleista olivat vasta kokeilu- ja kehittämisasteella. Tulosten
perusteella on pääteltävissä, että algoritmiperusteiseen palveluntarpeen tunnistamiseen liittyy
potentiaalia, mutta myös avoimia kysymyksiä. Yhdeksi jatkotutkimuskohteeksi ehdotetaan
selvitystä siitä, mikä ero mahdollisesti suurilla tekoälyinvestoinneilla olisi verrattuna siihen, että
tulevilla hyvinvointialueilla otettaisiin käyttöön muita rutiininomaisia ja systemaattisia
monialaisen palveluntarpeen tunnistamisen keinoja.
kustannuksista. Tälle väestöryhmälle ei ole yhtä selittävää määritelmää. Kirjallisuudessa
viitataan esimerkiksi paljon tai monialaisia palveluita tarvitseviin henkilöihin, jotka edellyttävät
useamman erikoisalan osaamista. On kuitenkin havaittu, että Suomessa monia palveluita
tarvitsevien henkilöiden tunnistaminen on puutteellista. Useissa terveyskeskuksissa ei ole
vakiintuneita toimintatapoja monialaisen palveluntarpeen tunnistamiseksi. Kuitenkin varhainen
hoitoon pääsy voi vähentää myöhäisempää palveluntarvetta ja siten myös julkisen sosiaali- ja
terveydenhuollon kustannuksia. Palveluihin pääsy on myös inhimillinen kysymys.
Yhdeksi vaihtoehdoksi palveluihin pääsyn edistämiseksi on tarjottu tekoälypohjaista eli
algoritmiperusteista palveluntarpeen tunnistamista. Koneoppimisalgoritmien avulla sähköisistä
potilas- ja asiakastietokannoista saatavasta massadatasta voidaan poimia tietoja, joita voidaan
käyttää henkilön palveluntarpeen tunnistamiseen ja ennakointiin. Aikaisemman kirjallisuuden
perusteella, menetelmään liittyy kuitenkin huomattavia epävarmuustekijöitä, kuten etiikkaan ja
tietosuojaan liittyviä kysymyksiä
Tässä sosiaali- ja terveyshallintotieteellisessä pro gradu -tutkielmassa kartoitetaan, miten
algoritmeja on hyödynnetty monialaisen palveluntarpeen tunnistamisessa ja mitä etuja ja
haittoja tähän liittyy. Tutkimusmetodina on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineisto on kerätty
sähköisistä artikkelitietokannoista eksplisiittisesti. Tällöin aineiston haussa noudatetaan ennalta
määriteltyjä hakukriteerejä. Menetelmä ei kuitenkaan ole verrannollinen systemaattiseen
kirjallisuuskatsaukseen, vaan huomioitava on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen metodinen
väljyys ja subjektiivisuus. Lopullinen tutkimusaineisto koostuu 12 kansainvälisestä
tutkimusartikkelista, jotka on analysoitu temaattisen analyysin keinoin.
Tulosten mukaan algoritmit ovat tunnistaneet ja ennakoineet monialaista palveluntarvetta niin
lasten ja nuorten kuin myös ikäihmisten kohderyhmissä. Lisäksi algoritmit ovat tunnistaneet
yhteiskunnallisesti kalliiksi luokiteltuja sairauksia. Diagnoosiryhmää tai potilaiden ikää
määrittämättä, algoritmeja on hyödynnetty myös sellaisten monisairaiden potilaiden
tunnistamiseksi, joilla katsottiin olevan korkea riski kasvavalle ja kalliille palveluntarpeelle
tulevaisuudessa. Etuihin ja haittoihin liittyvinä teemoina on tunnistettu mm. algoritmien kyky
edistää terveydenhuollon resurssien käyttöä mutta myös se, että monet monialaisen
palveluntarpeen tunnistamisen malleista olivat vasta kokeilu- ja kehittämisasteella. Tulosten
perusteella on pääteltävissä, että algoritmiperusteiseen palveluntarpeen tunnistamiseen liittyy
potentiaalia, mutta myös avoimia kysymyksiä. Yhdeksi jatkotutkimuskohteeksi ehdotetaan
selvitystä siitä, mikä ero mahdollisesti suurilla tekoälyinvestoinneilla olisi verrattuna siihen, että
tulevilla hyvinvointialueilla otettaisiin käyttöön muita rutiininomaisia ja systemaattisia
monialaisen palveluntarpeen tunnistamisen keinoja.