Vapaaehtoistyö Suomessa ja Yhdysvalloissa
Koiranen, Jussi Jaakko Kasperi (2022-06-22)
Koiranen, Jussi Jaakko Kasperi
22.06.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062248968
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062248968
Tiivistelmä
Tämä työ käsittelee vapaaehtoistyö Suomessa ja Yhdysvalloissa. Vapaaehtoistyön määristä on
tehty kvantitatiivista vertailua ja syitä on pyritty ymmärtämään tekemällä kvalitatiivista vertailua.
Vapaaehtoistyö on kansainvälisestikin tunnustettu merkittävänä sosiaalisena ja taloudellisena
ilmiönä ja Yhdistyneet Kansakunnatkin on kiinnittänyt siihen erityishuomiota. Vapaaehtoistyö
voidaan pitää myös merkittävä osana suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Vapaaehtoistyötä
ja yhteiskunnallista osallistumista pidetään yhtä lailla arvossa Yhdysvalloissa. Yhdistyneet Kansakunnat on myös kannustanut valtioita tilastoimaan ja mittaamaan vapaaehtoistyötä. Suomessa ja Yhdysvalloissa tehdään maailmanlaajuisesti vertaillen runsaasti vapaaehtoistyötä.
Tässä työssä on otettu tarkastelun kohteeksi vapaaehtoistyön Suomessa ja Yhdysvalloissa tilastojen valossa.
Työn teoriaosuudessa käsitellään vapaaehtoistyölle läheisiä termejä: kolmatta sektoria, yhdistystä sekä työtä ja palkkatyötä. Lisäksi tarkastellaan vapaaehtoistyötä työn muotona ja sen tekijälleen tarjoamia aineettomia höytyjä taloustieteen konseptien kautta ja vertaillaan vapaaehtoistyötä suhteessa palkkatyön hyötyihin ja tehdään katsaus verottajan tulkintoihin vapaaehtoistyöstä. Vapaaehtoistyölle ei ole helppo piirtää tarkkoja rajoja, mutta vaikuttaa, että vapaaehtoistyötä määrittää mm. pyyteetön tekeminen muiden kuin oman välittömän lähipiirin hyväksi. Pyyteettömyys nousee myös keskeisenä tekijänä suomalaisen verottajan tulkitessa vapaaehtoistyön verovaikutuksia ja voidaan loogisesti ajatella pyyteettömyyden voimistavan vapaaehtoistyössä koettuja tunteita ja tekemisen merkityksellisyyttä.
Empiriaosuus muodostaa kolmesta aineistosta, ”American Time Use Survey 2017”, ”Vapaa-ajan
osallistuminen 2017” ja ”Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa 2018”, ja niiden analyysista.
Olen yhdistellyt tietoa suomalaisista aineistoista saadakseni niistä vertailukelpoista Yhdysvaltain
aineiston kanssa. Osana analyysia pohditaan hyvinvointivaltion, uskonnollisuuden ja vapaaehtoistyön arvostuksen vaikutusta. Lisäksi on pohdittu tulosten luotettavuutta ja jatkotutkimusaiheita.
Vapaaehtoistyön tekemistä vertailemalla on selvää, että Yhdysvalloissa tehdään enemmän vapaaehtoistyötä. Yhdysvalloissa tehdään myös enemmän vapaaehtoistyötä uskonnollisten yhteisöjen hyväksi tai kautta. Vaikuttaa siltä, että uskonnollisissa yhteisöissä tapahtuva runsaampi vapaaehtoistyö selittää vapaaehtoistyön suurempaa suosiota Yhdysvalloissa. Suhdetta on kuitenkin vaikeampi arvioida tilastoinnin eroista johtuen. Vapaaehtoistyön arvostus varsinkin koulutuksen alalla. Ilmeinen tulos vertailusta on lisäksi, että YK:n suosituksista ja pyrkimyksistä huolimatta tilastointi ei ole vertailukelpoista.
tehty kvantitatiivista vertailua ja syitä on pyritty ymmärtämään tekemällä kvalitatiivista vertailua.
Vapaaehtoistyö on kansainvälisestikin tunnustettu merkittävänä sosiaalisena ja taloudellisena
ilmiönä ja Yhdistyneet Kansakunnatkin on kiinnittänyt siihen erityishuomiota. Vapaaehtoistyö
voidaan pitää myös merkittävä osana suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Vapaaehtoistyötä
ja yhteiskunnallista osallistumista pidetään yhtä lailla arvossa Yhdysvalloissa. Yhdistyneet Kansakunnat on myös kannustanut valtioita tilastoimaan ja mittaamaan vapaaehtoistyötä. Suomessa ja Yhdysvalloissa tehdään maailmanlaajuisesti vertaillen runsaasti vapaaehtoistyötä.
Tässä työssä on otettu tarkastelun kohteeksi vapaaehtoistyön Suomessa ja Yhdysvalloissa tilastojen valossa.
Työn teoriaosuudessa käsitellään vapaaehtoistyölle läheisiä termejä: kolmatta sektoria, yhdistystä sekä työtä ja palkkatyötä. Lisäksi tarkastellaan vapaaehtoistyötä työn muotona ja sen tekijälleen tarjoamia aineettomia höytyjä taloustieteen konseptien kautta ja vertaillaan vapaaehtoistyötä suhteessa palkkatyön hyötyihin ja tehdään katsaus verottajan tulkintoihin vapaaehtoistyöstä. Vapaaehtoistyölle ei ole helppo piirtää tarkkoja rajoja, mutta vaikuttaa, että vapaaehtoistyötä määrittää mm. pyyteetön tekeminen muiden kuin oman välittömän lähipiirin hyväksi. Pyyteettömyys nousee myös keskeisenä tekijänä suomalaisen verottajan tulkitessa vapaaehtoistyön verovaikutuksia ja voidaan loogisesti ajatella pyyteettömyyden voimistavan vapaaehtoistyössä koettuja tunteita ja tekemisen merkityksellisyyttä.
Empiriaosuus muodostaa kolmesta aineistosta, ”American Time Use Survey 2017”, ”Vapaa-ajan
osallistuminen 2017” ja ”Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa 2018”, ja niiden analyysista.
Olen yhdistellyt tietoa suomalaisista aineistoista saadakseni niistä vertailukelpoista Yhdysvaltain
aineiston kanssa. Osana analyysia pohditaan hyvinvointivaltion, uskonnollisuuden ja vapaaehtoistyön arvostuksen vaikutusta. Lisäksi on pohdittu tulosten luotettavuutta ja jatkotutkimusaiheita.
Vapaaehtoistyön tekemistä vertailemalla on selvää, että Yhdysvalloissa tehdään enemmän vapaaehtoistyötä. Yhdysvalloissa tehdään myös enemmän vapaaehtoistyötä uskonnollisten yhteisöjen hyväksi tai kautta. Vaikuttaa siltä, että uskonnollisissa yhteisöissä tapahtuva runsaampi vapaaehtoistyö selittää vapaaehtoistyön suurempaa suosiota Yhdysvalloissa. Suhdetta on kuitenkin vaikeampi arvioida tilastoinnin eroista johtuen. Vapaaehtoistyön arvostus varsinkin koulutuksen alalla. Ilmeinen tulos vertailusta on lisäksi, että YK:n suosituksista ja pyrkimyksistä huolimatta tilastointi ei ole vertailukelpoista.