Velkasuhteen alentaminen alijäämäisellä budjetilla : Korkojen ja talouskasvun erotuksen vaikutus Suomen velkasuhteeseen
Klavus, Sebastian (2022-05-28)
Klavus, Sebastian
28.05.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022052839181
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022052839181
Tiivistelmä
Viime vuosien aikana on herännyt keskustelua julkisesta velkaantumisesta ja sen aiheuttamista kustannuksista. Vuoden 2020 keväällä puhjennut koronapandemia ja sen aiheuttamat paineet julkiselle taloudelle ovat lisänneet keskustelua entuudestaan. Taloustieteilijöiden keskuudessa eniten huomiota herättänyt tutkimus lienee Olivier Blanchardin (2019) argumentointi julkisen velan kustannuksista, kun korkotasot ovat talouskasvua alhaisemmat. Korkotasojen ja talouskasvun negatiivisen erotuksen myötä velkasuhdetta on mahdollista alentaa alijäämäiselläkin perusjäämällä. Myös julkisen velan hyvinvointivaikutukset voivat todellisuudessa olla oletettua alhaisemmat tai jopa positiiviset.
Tässä tutkielmassa perehdymme Blanchardin (2019) teoriaan Suomen julkisen talouden näkökulmasta. Suomen velkaantuminen on ollut kasvavalla uralla aina vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien ja velkasuhde ylsi vuonna 2021 jo lähes 70 prosenttiin. Tutkimuksessa osoitamme kuitenkin, että korkotasojen ja talouskasvun erotus (r-g) on seurannut maailmanlaajuista trendiä ja ollut viime vuosikymmenten aikana keskimäärin negatiivinen. Suomen julkinen talous on finanssikriisin jälkeen jäänyt kroonisesti alijäämäiseksi ja saman suuntaisen kehityksen voidaan olettaa jatkuvan myös tulevaisuudessa. Riittävän suuret alijäämät voivat osittain kumota negatiivisen r-g:n positiiviset vaikutukset.
Tutkielmassa pohdimme myös, kuinka korkotasojen ja talouskasvun erotus (r-g) vaikuttaa velkasuhteen tasapainottamiseen vaadittuihin perusjäämiin. Osoitamme, että vuosien 1998–2008 väillä velkasuhde olisi tasapainottunut keskimäärin negatiivisella perusjäämällä. Finanssikriisin jälkeen korkotason ja talouskasvun erotus ei kuitenkaan keskimäärin ole riittänyt pysäyttämään velkasuhteen kasvua. Tulevaisuudessa velkasuhteen tasapainottaminen nykyiselle tasolleen, eli noin 70 prosenttiin, olisi mahdollista myös negatiivisella perusjäämällä. Ennusteet Suomen tulevaisuuden alijäämistä kuitenkin viittaavat siihen, että talouskasvua ja perusjäämä tulee vahvis-taa. Suotuisat ennusteet korkotasojen kehityksestä kuitenkin helpottavat velkasuhteen kasvupaineita.
Tässä tutkielmassa perehdymme Blanchardin (2019) teoriaan Suomen julkisen talouden näkökulmasta. Suomen velkaantuminen on ollut kasvavalla uralla aina vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien ja velkasuhde ylsi vuonna 2021 jo lähes 70 prosenttiin. Tutkimuksessa osoitamme kuitenkin, että korkotasojen ja talouskasvun erotus (r-g) on seurannut maailmanlaajuista trendiä ja ollut viime vuosikymmenten aikana keskimäärin negatiivinen. Suomen julkinen talous on finanssikriisin jälkeen jäänyt kroonisesti alijäämäiseksi ja saman suuntaisen kehityksen voidaan olettaa jatkuvan myös tulevaisuudessa. Riittävän suuret alijäämät voivat osittain kumota negatiivisen r-g:n positiiviset vaikutukset.
Tutkielmassa pohdimme myös, kuinka korkotasojen ja talouskasvun erotus (r-g) vaikuttaa velkasuhteen tasapainottamiseen vaadittuihin perusjäämiin. Osoitamme, että vuosien 1998–2008 väillä velkasuhde olisi tasapainottunut keskimäärin negatiivisella perusjäämällä. Finanssikriisin jälkeen korkotason ja talouskasvun erotus ei kuitenkaan keskimäärin ole riittänyt pysäyttämään velkasuhteen kasvua. Tulevaisuudessa velkasuhteen tasapainottaminen nykyiselle tasolleen, eli noin 70 prosenttiin, olisi mahdollista myös negatiivisella perusjäämällä. Ennusteet Suomen tulevaisuuden alijäämistä kuitenkin viittaavat siihen, että talouskasvua ja perusjäämä tulee vahvis-taa. Suotuisat ennusteet korkotasojen kehityksestä kuitenkin helpottavat velkasuhteen kasvupaineita.