Verkostojen toiminta : verkostotoiminnan kehittäminen sairaala-organisaatiossa
Hakala, Niina (2022-05-11)
Hakala, Niina
11.05.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051134339
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051134339
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveysalalla on viime vuosina tehty runsaasti kehittämistyötä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat tärkeässä roolissa palveluja kehitettäessä, he näkevät päivittäisessä työssään ruohonjuuritasolta millaisia kehittämistarpeita terveydenhuollossa on. Yksi tapa kehittää toimintaa ja juurruttaa kehittämistyön tuloksia on verkostomainen toiminta. Terveydenhuollon verkostot mahdollistavat eri alojen asiantuntijoiden yhteisen kehittämistyön. Potilaita hoidettaessa mukana on aina eri alojen asiantuntijoita, minkä vuoksi on tärkeää, että myös kehittäminen on yhteistyötä. Tulevaisuudessa onkin yhä tärkeämpää parantaa työntekijöiden yhteistyöosaamista.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisella johtamisella kehittämisverkosto toimisi parhaiten ja pääsisi haluttuihin tuloksiin uudenlaisen ajattelun juurruttamisessa osaksi sairaalaorganisaation toimintakulttuuria. Tutkimuskysymyksiä ovat miten verkostoilla voidaan kehittää toimintaa sairaalaorganisaatiossa sekä millaisia haasteita verkostotoiminnan kehittämiseen ja johtamiseen liittyy sairaalaorganisaatiossa. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat verkostot, verkostojen johtaminen, yhteistyö ja verkostotyö.
Tämä pro gradu on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Tutkimusaineisto muodostui kolmentoista Vaasan keskussairaalan lean-verkoston jäsenen haastattelusta. Haastateltavat edustivat kaikkia eri hallinnon tasoja, mukana oli sairaanhoitajia, heidän esimiehiään kuten apulaisosastonhoitajia ja osastonhoitajia sekä ylihoitajia ja yksi lääkäri ja tekniikan edustaja. Saatua tutkimusaineistoa analysoitiin teoreettisen viitekehyksen sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset osoittivat, että verkostotyön edellytyksissä, toimivuudessa, vaikuttavuudessa sekä johtamisessa oli monenlaisia haasteita ja kehittämistarpeita. Erityisesti haasteita asetti aikapula, ei ollut aikaa tehdä verkostotyötä ja yhteistyötä tai irtautua omasta työstä kehittämistyöhön. Toinen keskeinen haaste oli verkoston osaamisen, yhteistyörakenteiden sekä koordinaation puute. Haastateltavien mielestä verkoston johtaminen tai tiedonkulku eivät olleet selkeitä ja tapaamisia oli liian harvoin eikä yhteistä oppimista ollut riittävästi. Verkoston jäsenet olivat sitoutuneita verkoston toimintaan sekä sen kehittämiseen. Johtamiselta toivottiin riittävää tiedonkulkua, rakenteita toimintaan sekä verkostotyön, yhteistyön ja yhteisen oppimisen mahdollistamista ja pysyvämpää johtajaa. Verkoston toimijat näkivät verkostotyön tärkeänä keinona uudenlaisen ajattelun juurruttamisessa organisaatioon.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisella johtamisella kehittämisverkosto toimisi parhaiten ja pääsisi haluttuihin tuloksiin uudenlaisen ajattelun juurruttamisessa osaksi sairaalaorganisaation toimintakulttuuria. Tutkimuskysymyksiä ovat miten verkostoilla voidaan kehittää toimintaa sairaalaorganisaatiossa sekä millaisia haasteita verkostotoiminnan kehittämiseen ja johtamiseen liittyy sairaalaorganisaatiossa. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat verkostot, verkostojen johtaminen, yhteistyö ja verkostotyö.
Tämä pro gradu on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Tutkimusaineisto muodostui kolmentoista Vaasan keskussairaalan lean-verkoston jäsenen haastattelusta. Haastateltavat edustivat kaikkia eri hallinnon tasoja, mukana oli sairaanhoitajia, heidän esimiehiään kuten apulaisosastonhoitajia ja osastonhoitajia sekä ylihoitajia ja yksi lääkäri ja tekniikan edustaja. Saatua tutkimusaineistoa analysoitiin teoreettisen viitekehyksen sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset osoittivat, että verkostotyön edellytyksissä, toimivuudessa, vaikuttavuudessa sekä johtamisessa oli monenlaisia haasteita ja kehittämistarpeita. Erityisesti haasteita asetti aikapula, ei ollut aikaa tehdä verkostotyötä ja yhteistyötä tai irtautua omasta työstä kehittämistyöhön. Toinen keskeinen haaste oli verkoston osaamisen, yhteistyörakenteiden sekä koordinaation puute. Haastateltavien mielestä verkoston johtaminen tai tiedonkulku eivät olleet selkeitä ja tapaamisia oli liian harvoin eikä yhteistä oppimista ollut riittävästi. Verkoston jäsenet olivat sitoutuneita verkoston toimintaan sekä sen kehittämiseen. Johtamiselta toivottiin riittävää tiedonkulkua, rakenteita toimintaan sekä verkostotyön, yhteistyön ja yhteisen oppimisen mahdollistamista ja pysyvämpää johtajaa. Verkoston toimijat näkivät verkostotyön tärkeänä keinona uudenlaisen ajattelun juurruttamisessa organisaatioon.