Luottamuksensuojaperiaate yleishyödyllisen yhteisön verotuksessa
Pusa, Minna-Maija (2022)
Pusa, Minna-Maija
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022052338284
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022052338284
Tiivistelmä
Verotus on merkittävää julkisen vallan käyttöä. Tämän vastapainona yksilön ja oikeushenkilön suojana toimivat tietyt perustuslain tasoiset oikeusperiaatteet. Perustuslain 21 §:n hyvän hallinnon vaatimus ja oikeusturvan käsite muodostavat periaatekokonaisuuden, johon muiden verotuksen näkökulmasta merkittävien periaatteiden ohella myös luottamuksensuojaperiaate kiinnittyy. Luottamuksensuojaperiaatteen merkitys erityisesti verotuksessa nähdään veroviranomaisen ohjeiden ja käytännön pysyvyyttä suojaavana mekanismina.
Luottamuksensuojaperiaate takaa, että viranomaisen toimet suojaavat oikeusjärjestyksen perusteella verovelvollisen oikeutettuja odotuksia. Luottamuksensuojaperiaatetta voidaan soveltaa veroasioissa, jos kyseessä on tulkinnanvarainen tai epäselvä asia, jossa verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä veroviranomaisen noudattaman ohjeen tai käytännön perusteella. Luottamuksensuojaperiaate antaa verotuksen kohteelle suojaa myös epäedullisia takautuvia laintulkintoja ja verotusta kiristävää takautuvaa lainsäädäntöä kohtaan.
Yleishyödyllisiin yhteisöihin lukeutuvat sellaiset aatteelliset yhdistykset ja säätiöt, joiden toiminta täyttää TVL 22 §:n mukaiset yleishyödyllisyyden kriteerit. Yleishyödyllisyys käsitteenä on kuitenkin hyvin tulkinnanvarainen ja sen arviointiin on oikeuskäytännössämme jouduttu ottamaan kantaa varsin usein. Yleishyödylliset yhteisöt eivät joudu maksamaan veroa kaikesta voitollisesta toiminnastaan, vaan veronalaista toimintaa ovat ainoastaan yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotuloksi ja tietyin rajoituksin kiinteistötuloksi katsottavat tulot.
Tuloverolain 23 §:ssä on määrätty yleishyödyllisille yhteisöille verovapautuksia, jotka koskevat tiettyjä yleishyödyllisille yhteisöille tyypillisiä varainkeruun muotoja. Lainkohdassa on kuitenkin paljon tulkinnanvaraa ja usein kysymys koskee muun muassa sitä, milloin yhteisön arvopaperikaupan tuotot katsotaan veronalaiseksi. Tällöin voidaan joutua pohtimaan myös sitä, miten luottamuksensuojaperiaate vastaa yhteisön oikeutettuihin odotuksiin. Etenkin säätiöillä on yleisesti ottaen hallinnoitavanaan merkittävästi varallisuutta, ja varallisuudesta suurin osa on sijoitettu arvopapereihin. Säätiöiden sääntöjen mukaisen toiminnan edellytyksenä onkin usein juuri sijoitustoiminnasta saadut tuotot.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, milloin yleishyödyllinen yhteisö voi saada luottamuksensuojaa kun ratkaistaan, verotetaanko verovelvollista elinkeinoverolain vai tuloverolain nojalla. Näkökulmana on erityisesti arvopaperikaupan verotus. Tutkielma on oikeusdogmaattinen, eli tarkoitus on systematisoida sekä tulkita niitä sääntöjä, jotka kuuluvat voimassa olevaan vero-oikeuteen. Keskeisimpänä aineistona hyödynnetään voimassa olevia kansallisia lakeja ja niiden esitöitä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta.
Luottamuksensuojaperiaate takaa, että viranomaisen toimet suojaavat oikeusjärjestyksen perusteella verovelvollisen oikeutettuja odotuksia. Luottamuksensuojaperiaatetta voidaan soveltaa veroasioissa, jos kyseessä on tulkinnanvarainen tai epäselvä asia, jossa verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä veroviranomaisen noudattaman ohjeen tai käytännön perusteella. Luottamuksensuojaperiaate antaa verotuksen kohteelle suojaa myös epäedullisia takautuvia laintulkintoja ja verotusta kiristävää takautuvaa lainsäädäntöä kohtaan.
Yleishyödyllisiin yhteisöihin lukeutuvat sellaiset aatteelliset yhdistykset ja säätiöt, joiden toiminta täyttää TVL 22 §:n mukaiset yleishyödyllisyyden kriteerit. Yleishyödyllisyys käsitteenä on kuitenkin hyvin tulkinnanvarainen ja sen arviointiin on oikeuskäytännössämme jouduttu ottamaan kantaa varsin usein. Yleishyödylliset yhteisöt eivät joudu maksamaan veroa kaikesta voitollisesta toiminnastaan, vaan veronalaista toimintaa ovat ainoastaan yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotuloksi ja tietyin rajoituksin kiinteistötuloksi katsottavat tulot.
Tuloverolain 23 §:ssä on määrätty yleishyödyllisille yhteisöille verovapautuksia, jotka koskevat tiettyjä yleishyödyllisille yhteisöille tyypillisiä varainkeruun muotoja. Lainkohdassa on kuitenkin paljon tulkinnanvaraa ja usein kysymys koskee muun muassa sitä, milloin yhteisön arvopaperikaupan tuotot katsotaan veronalaiseksi. Tällöin voidaan joutua pohtimaan myös sitä, miten luottamuksensuojaperiaate vastaa yhteisön oikeutettuihin odotuksiin. Etenkin säätiöillä on yleisesti ottaen hallinnoitavanaan merkittävästi varallisuutta, ja varallisuudesta suurin osa on sijoitettu arvopapereihin. Säätiöiden sääntöjen mukaisen toiminnan edellytyksenä onkin usein juuri sijoitustoiminnasta saadut tuotot.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, milloin yleishyödyllinen yhteisö voi saada luottamuksensuojaa kun ratkaistaan, verotetaanko verovelvollista elinkeinoverolain vai tuloverolain nojalla. Näkökulmana on erityisesti arvopaperikaupan verotus. Tutkielma on oikeusdogmaattinen, eli tarkoitus on systematisoida sekä tulkita niitä sääntöjä, jotka kuuluvat voimassa olevaan vero-oikeuteen. Keskeisimpänä aineistona hyödynnetään voimassa olevia kansallisia lakeja ja niiden esitöitä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta.