Asiakas- ja potilasturvallisuuden yhdenvertaisen ohjauksen haaste : Regulaatioteoreettinen arviointitutkielma sosiaali- ja terveysministeriön harjoittaman strategisen ohjauksen kehityksestä
Susiluoto, Anne (2022-04-14)
Susiluoto, Anne
14.04.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022041429372
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022041429372
Tiivistelmä
Potilasturvallisuuden edistäminen on nostettu maailmanlaajuisesti tärkeäksi kehittämiskohteeksi 2000-luvun alusta alkaen. Suomessa asiakas- ja potilasturvallisuuden edistämistyö on keskittynyt lähinnä säädöspohjan sekä strategioiden kehittämiseen. Lainsäädäntö ja ohjeistus on kuitenkin edelleen pirstaleista ja osin päällekkäistä. Siksi se saattaa olla erityisesti toimeenpanotason näkökulmasta myös vaikeaselkoista. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Mikäli uudistuksen valmistelussa kiinnitetään huomiota lähinnä palveluiden jatkuvuuden turvaamiseen, saattaa merkittävä hallinnon uudistus muodostaa vakavan riskin myös asiakas- ja potilasturvallisuudelle.
Tämä kansallisiin asiakas- ja potilasturvallisuusstrategioihin perustuva pro gradu -tutkielma sijoittuu yhteiskunnallisen strategia- ja turvallisuustutkimuksen kentälle. Tutkielman teoriatausta pohjautuu regulaatio- ja legitimiteettiteorioihin. Keskeisinä käsitteinä ovat valtion ohjaus, strategiat, turvallisuus, asumispalvelut sekä asiakas- ja potilasturvallisuus. Tutkielmassa muodostetaan tulkinta siitä, onko sosiaalihuollon asiakasturvallisuutta ja terveydenhuollon potilasturvallisuutta koskeva ohjaus toteutunut tähän saakka tarkoituksenmukaisesti ja yhdenvertaisesti. Tutkielman empiirisenä aineistona käytetään ja analysoidaan vuodesta 2009 alkaen julkaistut asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiat sekä toimeenpanosuunnitelmat. Analyysimenetelmänä on hyödynnetty laadullista, dokumentteihin perustuvaa ja tulkitsevaa policy-analyysiä.
Tutkielmassa esitetään, että strategiseen ohjauksen yhdenvertaisuuteen liittyvien tekijöiden vuoksi asiakasturvallisuutta on kehitetty vähemmän kuin potilasturvallisuutta. Tutkielman tulosten perusteella asiakas- ja potilasturvallisuutta koskeva ohjaus on tähän saakka painottunut ensisijaisesti terveydenhuollon, lähinnä erikoissairaanhoidon potilasturvallisuuden kehittämiseen. Strategiakausien välille jäänyt neljän vuoden tauko on saattanut vaikuttaa vahvasti siihen, miten sääntelijä on onnistunut oikeuttamaan toteuttamaansa politiikkaa asumispalveluiden tulokulmasta tarkasteltuna. Asumispalveluiden asiakas- ja potilasturvallisuustyötä tulisikin jatkossa kehittää laajentamalla ja tiivistämällä organisaatiorajat ylittävää verkostoyhteisyötä yhdessä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kanssa.
Tutkielma lisää ymmärrystä siitä, miten asiakas- ja potilasturvallisuuden strategista ohjausta on tähän mennessä toteutettu ja mihin suuntaan sitä tällä hetkellä edistetään. Tutkielman tuloksia on mahdollista hyödyntää monipuolisesti asiakas- ja potilasturvallisuuden kehittämistyössä.
Tämä kansallisiin asiakas- ja potilasturvallisuusstrategioihin perustuva pro gradu -tutkielma sijoittuu yhteiskunnallisen strategia- ja turvallisuustutkimuksen kentälle. Tutkielman teoriatausta pohjautuu regulaatio- ja legitimiteettiteorioihin. Keskeisinä käsitteinä ovat valtion ohjaus, strategiat, turvallisuus, asumispalvelut sekä asiakas- ja potilasturvallisuus. Tutkielmassa muodostetaan tulkinta siitä, onko sosiaalihuollon asiakasturvallisuutta ja terveydenhuollon potilasturvallisuutta koskeva ohjaus toteutunut tähän saakka tarkoituksenmukaisesti ja yhdenvertaisesti. Tutkielman empiirisenä aineistona käytetään ja analysoidaan vuodesta 2009 alkaen julkaistut asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiat sekä toimeenpanosuunnitelmat. Analyysimenetelmänä on hyödynnetty laadullista, dokumentteihin perustuvaa ja tulkitsevaa policy-analyysiä.
Tutkielmassa esitetään, että strategiseen ohjauksen yhdenvertaisuuteen liittyvien tekijöiden vuoksi asiakasturvallisuutta on kehitetty vähemmän kuin potilasturvallisuutta. Tutkielman tulosten perusteella asiakas- ja potilasturvallisuutta koskeva ohjaus on tähän saakka painottunut ensisijaisesti terveydenhuollon, lähinnä erikoissairaanhoidon potilasturvallisuuden kehittämiseen. Strategiakausien välille jäänyt neljän vuoden tauko on saattanut vaikuttaa vahvasti siihen, miten sääntelijä on onnistunut oikeuttamaan toteuttamaansa politiikkaa asumispalveluiden tulokulmasta tarkasteltuna. Asumispalveluiden asiakas- ja potilasturvallisuustyötä tulisikin jatkossa kehittää laajentamalla ja tiivistämällä organisaatiorajat ylittävää verkostoyhteisyötä yhdessä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kanssa.
Tutkielma lisää ymmärrystä siitä, miten asiakas- ja potilasturvallisuuden strategista ohjausta on tähän mennessä toteutettu ja mihin suuntaan sitä tällä hetkellä edistetään. Tutkielman tuloksia on mahdollista hyödyntää monipuolisesti asiakas- ja potilasturvallisuuden kehittämistyössä.