Terveydenhuollon resilienssin uutisointi koronapandemian aikana
Koponen, Anni Aleksandra (2022)
Koponen, Anni Aleksandra
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050432651
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050432651
Tiivistelmä
Resilienssillä tarkoitetaan alunperin jonkin asian kykyä taipua ja palautua ennalleen. Sittemmin
käsite on omaksuttu useisiin eri tieteenaloihin ja organisaatioihin, viimeisimpien joukossa terveydenhuollon pariin. Terveydenhuollon organisaatiossa resilienssi nähdään kykynä kohdata
kriisit niin, että toiminta kyetään säilyttämään sekä muutoskykynä ja haluna oppia kriiseistä.
Terveydenhuolto joutuu kohtaamaan vuosittain erilaisia kriisejä, kuten luonnonkatastrofit,
suuronnettomuudet ja erilaiset pandemiat, kuten Ebola, H1N1, SARS ja nyt viimeisimpänä
vuonna 2019 Kiinan Wuhanista alkunsa saanut koronavirus. Jotta terveydenhuollon organisaatiot kykenevät säilyttämään toimintansa ja selviytymään kriiseistä, on terveydenhuollon resilienssin ymmärtäminen ja sen tutkiminen ensiarvoisen tärkeää. Tämän vuoksi tässä
tutkimuksessa on tutkittu terveydenhuollon resilienssiä ja sen uutisointia ensimmäisen koronavuoden aikana.
Kyseessä on narratiivinen tutkimus, jonka aineistona on toiminut valmis aineisto, mikä on
kerätty Helsingin Sanomien verkkosivuilta. Aineisto koostuu 54 Helsingin sanomien artikkelista.
Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Terveydenhuollon resilienssin yksittäisistä tekijöistä ei ole olemassa täysin kiistattomia tuloksia.
Tuloksissa nousi kuitenkin vahvasti esiin terveydenhuollon resilienssin erilaisia tekijöitä. Näitä
olivat terveydenhuoltoon vaikuttavat lait ja säädökset, yhteistyö ja vastuualueet, vakaa talous
ja muut resurssit, terveyspalveluiden käyttäjät ja jäljittäminen, terveydenhuollon vaikuttavuuden mittaaminen sekä terveydenhuollon henkilökunta. Näiden tekijöiden lisäksi uutisoinnissa korostui ensimmäisen koronavuoden aikana pohdintaa siitä, onko Suomen terveydenhuolto resilientti ja mitä sen tulisi mahdollisesti tulevaisuudessa tehdä parantaakseen resilienssiään.
Tutkimuksen tarkoituksena on ollut lisätä ymmärrystä terveydenhuollon resilienssistä ja erityisesti siihen vaikuttavista tekijöistä. Sen vuoksi jatkossa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota sekä
muiden terveydenhuollon resilienssin tekijöiden selvittämiseen että yksittäisten tekijöiden
syvempään ymmärtämiseen.
käsite on omaksuttu useisiin eri tieteenaloihin ja organisaatioihin, viimeisimpien joukossa terveydenhuollon pariin. Terveydenhuollon organisaatiossa resilienssi nähdään kykynä kohdata
kriisit niin, että toiminta kyetään säilyttämään sekä muutoskykynä ja haluna oppia kriiseistä.
Terveydenhuolto joutuu kohtaamaan vuosittain erilaisia kriisejä, kuten luonnonkatastrofit,
suuronnettomuudet ja erilaiset pandemiat, kuten Ebola, H1N1, SARS ja nyt viimeisimpänä
vuonna 2019 Kiinan Wuhanista alkunsa saanut koronavirus. Jotta terveydenhuollon organisaatiot kykenevät säilyttämään toimintansa ja selviytymään kriiseistä, on terveydenhuollon resilienssin ymmärtäminen ja sen tutkiminen ensiarvoisen tärkeää. Tämän vuoksi tässä
tutkimuksessa on tutkittu terveydenhuollon resilienssiä ja sen uutisointia ensimmäisen koronavuoden aikana.
Kyseessä on narratiivinen tutkimus, jonka aineistona on toiminut valmis aineisto, mikä on
kerätty Helsingin Sanomien verkkosivuilta. Aineisto koostuu 54 Helsingin sanomien artikkelista.
Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Terveydenhuollon resilienssin yksittäisistä tekijöistä ei ole olemassa täysin kiistattomia tuloksia.
Tuloksissa nousi kuitenkin vahvasti esiin terveydenhuollon resilienssin erilaisia tekijöitä. Näitä
olivat terveydenhuoltoon vaikuttavat lait ja säädökset, yhteistyö ja vastuualueet, vakaa talous
ja muut resurssit, terveyspalveluiden käyttäjät ja jäljittäminen, terveydenhuollon vaikuttavuuden mittaaminen sekä terveydenhuollon henkilökunta. Näiden tekijöiden lisäksi uutisoinnissa korostui ensimmäisen koronavuoden aikana pohdintaa siitä, onko Suomen terveydenhuolto resilientti ja mitä sen tulisi mahdollisesti tulevaisuudessa tehdä parantaakseen resilienssiään.
Tutkimuksen tarkoituksena on ollut lisätä ymmärrystä terveydenhuollon resilienssistä ja erityisesti siihen vaikuttavista tekijöistä. Sen vuoksi jatkossa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota sekä
muiden terveydenhuollon resilienssin tekijöiden selvittämiseen että yksittäisten tekijöiden
syvempään ymmärtämiseen.