Työelämän laadun kehittäminen kompleksisuusajattelun näkökulmasta
Hautamäki, Ilona (2022-04-27)
Hautamäki, Ilona
27.04.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042730826
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042730826
Tiivistelmä
Työelämän laatua on tutkittu ja seurattu Suomessa järjestelmällisesti jo useiden vuosikymmenien ajan. Aihe on laaja ja moniulotteinen, mutta kuvaa hyvin työntekijöiden hyvinvoinnin ja työpaikkojen toiminnan laadun kokonaiskuvaa. Työelämän laatu on sidoksissa työllisyyteen, talouteen ja kilpailukykyyn. Työelämässä joudutaan sopeutumaan jatkuvasti erilaisiin muutoksiin, mikä vaatii ennakointia ja kyvykkyyttä oppia uusia toimintatapoja. Työelämän laadun tilaa seuraamalla, voidaan kiinnittää huomiota siihen, mitä erityisesti tulisi kehittää. Kehityskohdat voivat liittyä esimerkiksi työntekijöiden osaamiseen tai työnantajan rooliin työhyvinvoinnin tukemisessa. Työelämän laatua ja erityisesti sen kehittämistä tarkastellaan tässä tutkielmassa kompleksisuusajattelun näkökulmasta. Kompleksisuusajattelu on tapa tarkastella maailmaa ja siinä olevia systeemejä useiden eri vaikutustekijöiden ja niiden keskinäisriippuvuuden kautta. Kompleksisuusajattelua on ryhdytty hyödyntämään yhä enemmän kuvaamaan yhteiskunnallisten ilmiöiden ja ongelmien luonnetta sekä organisaatioiden ja systeemien toimintaa. Kompleksisuusajattelu auttaa ymmärtämään moninaisia kokonaisuuksia ja niiden osien välisestä vuorovaikutuksesta kumpuavia ennakoimattomiakin asioita ja tapahtumia.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavalla työelämän laadussa ja sen kehittämisessä ilmenee kompleksisuutta ja mitä haasteita ja mahdollisuuksia mahdolliset kompleksiset piirteet tuovat kehittämistyöhön. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty teemahaastattelujen avulla 9 eri henkilöltä, jotka toimivat tai ovat toimineet työssään työelämän laadun kehittämisen parissa julkisella sektorilla. Haastatteluissa selvitettiin kompleksisuuden ilmenemistä työelämän laadun kehittämisessä erityisesti kuuden eri kompleksisuuskäsitteen kautta, jotka olivat: keskinäisriippuvuus, itseorganisoituminen, emergenssi, bifurkaatiopiste, epälineaarisuus ja diversiteetti. Haastattelut on analysoitu soveltaen dialogista tematisointia.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että työelämän laatu ja sen kehittäminen sisältää runsaasti kompleksisia piirteitä johtuen keskinäisriippuvaisuudesta ja asioiden kytköksellisyydestä. Kompleksisuudesta aiheutuvien haastavienkin tilanteiden parissa toimiminen tunnistettiin hyvin varsinkin verkostotyöskentelyssä. Analyysistä muodostettiin kaksi lopullista analyysiteemaa, jotka olivat työnantajan vastuun paradoksi ja kehittämistyön hallinnan paradoksi. Työnantajan vastuun paradoksilla kuvataan työelämän laadun ilmentymistä työpaikoilla ja siten sen todellista kehittämisvastuuta työpaikoilla. Tämän vuoksi työelämän laadun kehittäminen ulkopuolelta muodostuu vaikeaksi, sillä työpaikat ovat omia systeemejään, joiden toimintaan voi olla vaikea vaikuttaa. Kehittämistyön hallinnan paradoksilla tarkoitettiin kehittämistyössä vallitsevaa samanaikaista raamien ja suunnitelmien vaatimusta mutta toisaalta samaan aikaan tiedostettiin, että työelämän laatuun vaikuttavia tekijöitä ei voida hallita eikä myöskään voida hallita muita työelämätoimijoita, joiden kanssa kehittämistä tehdään.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavalla työelämän laadussa ja sen kehittämisessä ilmenee kompleksisuutta ja mitä haasteita ja mahdollisuuksia mahdolliset kompleksiset piirteet tuovat kehittämistyöhön. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty teemahaastattelujen avulla 9 eri henkilöltä, jotka toimivat tai ovat toimineet työssään työelämän laadun kehittämisen parissa julkisella sektorilla. Haastatteluissa selvitettiin kompleksisuuden ilmenemistä työelämän laadun kehittämisessä erityisesti kuuden eri kompleksisuuskäsitteen kautta, jotka olivat: keskinäisriippuvuus, itseorganisoituminen, emergenssi, bifurkaatiopiste, epälineaarisuus ja diversiteetti. Haastattelut on analysoitu soveltaen dialogista tematisointia.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että työelämän laatu ja sen kehittäminen sisältää runsaasti kompleksisia piirteitä johtuen keskinäisriippuvaisuudesta ja asioiden kytköksellisyydestä. Kompleksisuudesta aiheutuvien haastavienkin tilanteiden parissa toimiminen tunnistettiin hyvin varsinkin verkostotyöskentelyssä. Analyysistä muodostettiin kaksi lopullista analyysiteemaa, jotka olivat työnantajan vastuun paradoksi ja kehittämistyön hallinnan paradoksi. Työnantajan vastuun paradoksilla kuvataan työelämän laadun ilmentymistä työpaikoilla ja siten sen todellista kehittämisvastuuta työpaikoilla. Tämän vuoksi työelämän laadun kehittäminen ulkopuolelta muodostuu vaikeaksi, sillä työpaikat ovat omia systeemejään, joiden toimintaan voi olla vaikea vaikuttaa. Kehittämistyön hallinnan paradoksilla tarkoitettiin kehittämistyössä vallitsevaa samanaikaista raamien ja suunnitelmien vaatimusta mutta toisaalta samaan aikaan tiedostettiin, että työelämän laatuun vaikuttavia tekijöitä ei voida hallita eikä myöskään voida hallita muita työelämätoimijoita, joiden kanssa kehittämistä tehdään.