Perus- ja ihmisoikeudet eläinsuojelun hallintomenettelyssä: puntaroinnissa ihmisten ja eläinten oikeudet
Simonen-Jokinen, Terhi (2022-04-12)
Simonen-Jokinen, Terhi
12.04.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022041228523
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022041228523
Tiivistelmä
Eläinsuojeluviranomaisella on mahdollisuus eläinsuojelulain (247/1996) nojalla rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia. Perusoikeudet ovat Suomen perustuslain (731/1999) 2. luvussa säädettyjä ihmisyksilön oikeuksia, joihin on sisällytetty myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteet. Tämän tutkielmassa tarkastellaan eläinsuojeluviranomaisen hallintomenettelyssä esiin tulevia kohtia, joissa voi olla vaikutuksia ihmisten perusoikeuksiin sekä tunnistetaan, mitkä perusoikeudet näissä tulevat arvioitavaksi. Perusoikeusarviointi osana hallintomenettelyä on osa hyvää hallintoa, joka on myös yksi perusoikeuksista itsessään.
Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa on lainoppi, jossa tarkastellaan ja systematisoidaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tutkimusaiheen näkökulmaksi on rajattu kentällä käytännön eläinsuojeluvalvontaa tekevän eläinlääkäriviranomaisen näkökulma. Eläinsuojelun hallintomenettelyssä on useita kohtia, joissa perusoikeusarviointi on tarpeen. Arviointia tulee tehdä elinkeinonvapauden ja omaisuuden suojan suhteen niitä rajoittavien päätösten yhteydessä. Hallintomenettelyssä henkilötietojen käsittelyä koskee läpi koko prosessin tarve punninta yksityisyyden suojan ja hallinnon julkisuuden välillä. Varsinainen tarkastus voidaan joutua tekemään kotirauhan piirissä, jolloin täytyy huomioida sille asetetut rajoitukset. Oikeusturvaan vaikuttavat seikat tulee huomioida niin ennakollisen kuin jälkikäteisen oikeusturvan osalta.
Perusoikeusmyönteisessä laintulkinnassa suljetaan mahdollisista vaihtoehdoista perusoikeuksia loukkaavat vaihtoehdot pois (eliminointi) ja valitaan jäljelle jäävistä perusoikeuksia parhaiten turvaava vaihtoehto (optimointi). Mikäli hallintopäätöksellä rajoitetaan perusoikeuksia, tulee huomioida perusoikeuksien yleiset rajoitusperiaatteet. Näitä ovat lailla säätämisen vaatimus, täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus, hyväksyttävyysvaatimus, ydinalueen koskemattomuuden vaatimus, suhteellisuusvaatimus, oikeusturvavaatimus ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus.
Eläinsuojelun hallintomenettelyssä voidaan ihmisten oikeuksia joutua rajoittamaan eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällöin kyseessä ei ole perinteinen perusoikeuspunninta, jossa eri perusoikeuksia punnitaan toisiaan vastaan. Eläinten intressiä arvioidessa voidaan käyttää oikeushyvän tai eläinten itseisarvon käsitteitä. Eläimiä tarkastellaan perinteisesti oikeusobjekteina, mutta on esitetty, että ne voisivat olla myös rajoitetusti oikeussubjekteja. Eläinten hyvinvointisääntelyn vastaparina on pidetty eläinten oikeuksien puolustamista. Nämä kaksi ajattelutapaa lähtevät erilaisista lähtökohdista, mutta niiden tavoitteiden voidaan katsoa olevan yhteinen, eläinten kärsimyksen vähentäminen.
Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa on lainoppi, jossa tarkastellaan ja systematisoidaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tutkimusaiheen näkökulmaksi on rajattu kentällä käytännön eläinsuojeluvalvontaa tekevän eläinlääkäriviranomaisen näkökulma. Eläinsuojelun hallintomenettelyssä on useita kohtia, joissa perusoikeusarviointi on tarpeen. Arviointia tulee tehdä elinkeinonvapauden ja omaisuuden suojan suhteen niitä rajoittavien päätösten yhteydessä. Hallintomenettelyssä henkilötietojen käsittelyä koskee läpi koko prosessin tarve punninta yksityisyyden suojan ja hallinnon julkisuuden välillä. Varsinainen tarkastus voidaan joutua tekemään kotirauhan piirissä, jolloin täytyy huomioida sille asetetut rajoitukset. Oikeusturvaan vaikuttavat seikat tulee huomioida niin ennakollisen kuin jälkikäteisen oikeusturvan osalta.
Perusoikeusmyönteisessä laintulkinnassa suljetaan mahdollisista vaihtoehdoista perusoikeuksia loukkaavat vaihtoehdot pois (eliminointi) ja valitaan jäljelle jäävistä perusoikeuksia parhaiten turvaava vaihtoehto (optimointi). Mikäli hallintopäätöksellä rajoitetaan perusoikeuksia, tulee huomioida perusoikeuksien yleiset rajoitusperiaatteet. Näitä ovat lailla säätämisen vaatimus, täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus, hyväksyttävyysvaatimus, ydinalueen koskemattomuuden vaatimus, suhteellisuusvaatimus, oikeusturvavaatimus ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus.
Eläinsuojelun hallintomenettelyssä voidaan ihmisten oikeuksia joutua rajoittamaan eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällöin kyseessä ei ole perinteinen perusoikeuspunninta, jossa eri perusoikeuksia punnitaan toisiaan vastaan. Eläinten intressiä arvioidessa voidaan käyttää oikeushyvän tai eläinten itseisarvon käsitteitä. Eläimiä tarkastellaan perinteisesti oikeusobjekteina, mutta on esitetty, että ne voisivat olla myös rajoitetusti oikeussubjekteja. Eläinten hyvinvointisääntelyn vastaparina on pidetty eläinten oikeuksien puolustamista. Nämä kaksi ajattelutapaa lähtevät erilaisista lähtökohdista, mutta niiden tavoitteiden voidaan katsoa olevan yhteinen, eläinten kärsimyksen vähentäminen.