Ympäristönäkökohdat julkisissa hankinnoissa: Tarjouspyyntö
Kangastie, Essi (2022-02-22)
22.02.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120320
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120320
Tiivistelmä
Ympäristönäkökohtien käyttöä on tarkennettu aiempaa enemmän vuonna 2017 voimaan astuneessa hankintalaissa. Julkiset hankinnat kattavat EU:n alueen BKT:stä vuosittain noin 14 prosenttia, mikä asettaa ne merkittävään asemaan. Ympäristöä säästävillä julkisilla hankinnoilla on ehkäpä mahdollista vaikuttaa markkinoiden kehittymiseen ja tarjontaan. Tämän tutkielman tavoite on saada selville, kuinka hankintalain ympäristönäkökohtia sisältävät säännökset toteutuvat kansallisten hankintojen tarjouspyynnöissä käytännössä. Tutkielman tarkoitus on selvittää miten hankintalaki säätää ympäristönäkökohdista ja miten niitä sovelletaan kansallisten tavarahankintojen tarjouspyynnöissä.
Tutkielmassa on käytetty lainopillista ja laadullista tutkimusmenetelmää mahdollisimman kattavan tutkimuksen aikaansaamiseksi. Lainopillinen osuus keskittyy hankintalain sisältöön ympäristönäkökohtien suhteen ja laadullinen osuus sisältää analyysin. Lainopillinen osuus luo analyysin teoriapohjan. Analyysi koostuu HILMAsta valikoiduista kahdeksasta tarjouspyynnöstä, joista pyritään etsimään vastaus siihen, missä määrin niissä on sovellettu ympäristönäkökohtia sisältäviä säännöksiä.
Hankintalaki sisältää kahdeksan ympäristön huomioon ottavaa säännöstä ja vain kaksi näistä ovat velvoittavia. Suurin osa kyseisistä säännöksistä koskee vain EU-kynnysarvot ylittäviä hankintoja, mutta niitä voidaan soveltaa myös kansalliset kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa. Analyysin tulokset osoittavat, että kansallisten hankintojen tarjouspyynnöissä on sovellettu melko vähän ympäristönäkökohtia sisältäviä hankintalain säännöksiä ja suurin osa niistä oli asetettu keveämmäksi vaatimukseksi. Koska useammat ympäristönäkökohdat huomioivat hankintalain säännökset vain mahdollistavat, mutta eivät velvoita, on niiden vaikutusta vaikea arvioida. Tarjouspyyntöön asetetuilla ympäristönäkökohdilla voidaan odottaa olevan suurin vaikutus silloin, kun ne ovat pakollisia vähimmäisvaatimuksia tai painoarvoltaan merkittäviä.
Tutkielmassa on käytetty lainopillista ja laadullista tutkimusmenetelmää mahdollisimman kattavan tutkimuksen aikaansaamiseksi. Lainopillinen osuus keskittyy hankintalain sisältöön ympäristönäkökohtien suhteen ja laadullinen osuus sisältää analyysin. Lainopillinen osuus luo analyysin teoriapohjan. Analyysi koostuu HILMAsta valikoiduista kahdeksasta tarjouspyynnöstä, joista pyritään etsimään vastaus siihen, missä määrin niissä on sovellettu ympäristönäkökohtia sisältäviä säännöksiä.
Hankintalaki sisältää kahdeksan ympäristön huomioon ottavaa säännöstä ja vain kaksi näistä ovat velvoittavia. Suurin osa kyseisistä säännöksistä koskee vain EU-kynnysarvot ylittäviä hankintoja, mutta niitä voidaan soveltaa myös kansalliset kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa. Analyysin tulokset osoittavat, että kansallisten hankintojen tarjouspyynnöissä on sovellettu melko vähän ympäristönäkökohtia sisältäviä hankintalain säännöksiä ja suurin osa niistä oli asetettu keveämmäksi vaatimukseksi. Koska useammat ympäristönäkökohdat huomioivat hankintalain säännökset vain mahdollistavat, mutta eivät velvoita, on niiden vaikutusta vaikea arvioida. Tarjouspyyntöön asetetuilla ympäristönäkökohdilla voidaan odottaa olevan suurin vaikutus silloin, kun ne ovat pakollisia vähimmäisvaatimuksia tai painoarvoltaan merkittäviä.