Ostajan suojaaminen myyjän viivästyksessä : Kansainvälisessä B2B vaatekaupassa

Abstract

Kansainvälisessä vaatekaupassa liikkuvat tuotot ovat suuria, mutta niin ovat myös mahdolliset menetykset suoritushäiriöiden tilanteessa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia riskejä kansainvälistä vaatekauppaa käyvä ostaja kohtaa myyjän viivästyessä tavaran luovutuksesta. Lisäksi tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ostavaa organisaatiota voidaan suojata myyjän viivästyksen ja sen aiheuttamien riskien varalta. Vastauksia kysymyksiin haetaan tutkimalla vaatetuotteiden kaupan erityispiirteitä, keskittyen ominaisuuksiin, joilla on vaikutusta myyjän viivästykseen liittyviin riskitekijöihin ja näistä syntyviin seurauksiin. Koska vaatetuotteiden kirjo on laaja, ovat myös tuotteiden ominaisuudet vaihtelevia. Erilaisten vaatetuotteiden roolia yrityksen hankinnassa on tutkielmassa havainnollistettu Peter Kraljicin ostosalkkuanalyysistä tehdyllä sovelluksella. Tutkielmassa keskeisen tarkastelun kohteena ovat kauppalaki, sekä YK:n kansainvälistä tavaran kauppaa koskeva yleissopimus (CISG). Muuna lähdeaineistona tutkielmassa hyödynnetään sopimus-, kauppa- ja varallisuusoikeuden teoksia, sekä näiden lisäksi hankintaa ja sen erityispiirteitä käsitteleviä liiketaloudellisia kirjoituksia ja artikkeleja. Kirjallisen aineiston lisäksi tutkielmaa varten on haastateltu kolmea aiheen läheisesti tuntevaa ammattilaista. Haastatteluiden tarkoituksena on täydentää kirjallista lähdeaineistoa ja niiden pohjalta pyritään osoittamaan teorian sovellusta käytännön tasolla. Tutkielman johtopäätelminä todetaan, että vaatetuotteiden kaupan keskeiset erityispiirteet muodostuvat vahvasti sesonkiin sidotusta myynnistä sekä pitkistä ja globaaleista toimitusketjuista. Yhtenä erityispiirteenä voidaan pitää myös sitä, että sopimuskäytänteissä on paljon vaihtelua eri toimijoiden välillä. Tutkielman pohjalta todetaan, että merkittävimmät ostajan viivästystilanteessa kohtaamat riskit kulminoituvat tulonmenetyksiin, jotka voivat olla seurausta esimerkiksi myyntisesongin menetyksestä tai jälleenmyynnin haasteista. Ostaja voi myös joutua korvausvastuuseen omia asiakkaitaan kohtaan, mikäli ei pysty toimittamaan tuotteita ajallaan myyjän viivästyksen vuoksi. Riskejä aiheutuu myös alihankkijoiden käyttöön sekä osatoimituksiin liittyen. Ostajan suojaamiseen liittyen todetaan, että ostaja voi saada suojaa lainsäädännön nojalla muun muassa vahingonkorvauksen tai kaupan purun muodossa. Lainsäädäntöön pohjautuvien suojakeinojen lisäksi, ostava organisaatio voi hyödyntää riskienhallinnassaan erilaisia sopimuksellisia välineitä ja saada näiden kautta suojaa myyjän viivästyksen varalta. Riskienhallintaa voidaan toteuttaa ennakoivasti jo toimittajan arviointivaiheessa sekä sopimusneuvotteluiden aikana. Lisäksi sopimusmateriaaliin voidaan sisällyttää esimerkiksi viivästyssakko- tai puskurivarastointiehtoja suojaamaan ostajan asemaa. Muita hyödynnettäviä ehtoja ovat korvaavaa toimitusta, osatoimitusta sekä alihankintaa rajoittavat ehdot. Vaikutusta ostajan kohtaamiin riskeihin on myös yrityksen myynti- ja ostosopimusten ja näiden ehtojen välisellä symmetrialla. Tutkielmassa on myös jatkettu Kraljicin ostosalkkuanalyysistä versio, jonka avulla sopimuksellisia riskienhallintatoimia on mahdollista kohdistaa erilaisille vaatetuotteille, niiden ominaispiirteet huomioon ottaen.