Julkiset hankinnat strategisena työkaluna : Tarkastelussa hankintalain (1397/2016) tavoitteet hankintatoimintaa ohjaavissa strategioissa
Pyhältö, Miko (2021-11-20)
20.11.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112056301
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112056301
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, julkisille hankinnoille asetettuja strategisia tavoitteita. Vuonna 2017 voimaan astuneen hankintalain (2016/1397) keskeisimpiin tavoitteisiin kuuluu, kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen edistäminen. Sosiaali-, ympäristö- ja innovaationäkökulmat ovat olleet voimakkaasti taustalla vaikuttavia tekijöitä, kun hankintalainsäädäntöön on tehty muutoksia viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Hankintalainsäädännössä tapahtuneet muutokset edellä mainittujen tekijöiden osalta, näyttävät muuttuneen rajoittavasta asemasta kohti niitä mahdollistavaa suuntaa. Nykyisin voimassa oleva hankintalaki (2016/1397) mahdollistaa muun muassa, erilaisten kriteerien käyttämisen hankinnassa, mikä tarkoittaa, että hankinnalta voidaan vaatia tiettyä tasoa ympäristöllisiltä tai sosiaalisilta ominaisuuksilta. Tämä tarkoittaa hankintayksiön laajentuneiden strategisten mahdollisuuksien lisäksi myös sitä, että kilpailutuksissa yritykset voivat menestyä muullakin kuin halvimmalla hinnalla
Suomessa julkisten hankintojen muodostama ostovolyymi on vuosittain, noin 35 miljardia euroa. Euroopan Unionissa julkisiin hankintoihin käytettävät vuosittaiset resurssit, ovat arviolta 1,9 biljoona euroa. Suuren ostovolyymin vuoksi julkisiin hankintoihin kohdistetaan, paljon erilaisia tavoitteita. Strategisten tavoitteiden edistämisen kannalta keskeistä on tarkastella, miten ja millä ehdoilla hankintoja toteutetaan. Tutkimukset osoittavat, että julkisille hankinnoille kohdistetut tavoitteet liittyvät useissa maissa kestävän kehityksen mukaisten tavoitteiden edistämiseen. Tutkimukset osoittavat myös, että julkisen sektorin tekemät hankinnat ovat osoittautuneet suuren ostovolyyminsä vuoksi, toimivaksi välineeksi vaikuttaa alueiden kestävään kasvuun.
Tarkastelemistani strategioista ilmenee, että hankintayksiköt huomioivat hankintojen sosiaali-, ympäristö- ja innovaationäkökulmia hyvin vahvasti. Kyseiset näkökulmat tulevat esiin yleisluonteisena ohjeistuksena, sekä erilaisina tavoitteina. Tarkastelemissani hankintastrategioissa on asetettu tavoitteita innovatiivisten hankintatapojen yleistymiselle, jonka toivotaan johtavan uusien kestävien ratkaisujen löytymiseen, sekä taloudelliseen hyötyyn. Hankintojen ympäristönäkökulmissa painotetaan ratkaisujen löytämistä, joista aiheutuu mahdollisimman pieni ympäristökuorma. Etenkin rakennusala, ruoka- ja ateriapalvelut, ajoneuvot, sekä runsaasti energiaa käyttävät tuotteet ovat kokonaisuuksia, joissa voidaan saavuttaa ympäristön kannalta suotuisia tuloksia. Sosiaaliset näkökulmat tulevat hankintastrategioissa esiin työllistämisehdon käyttämisenä, sekä muiden sosiaalisen vastuullisuuden tekijöiden huomioimisena hankinnan koko tuotantoketjussa. Myös harmaan talouden torjumiseen liittyvät toimenpiteet, ovat vahvasti esillä hankintastrategioissa. Strategioissa korostetaan kommunikatiivisia keinoja, hankintojen vastuullisuuden huomioimisessa. Keskeistä on selvittää aina ennen kriteerien asettamista, markkinoiden kyky vastata asetettuihin vaatimuksiin.
Suomessa julkisten hankintojen muodostama ostovolyymi on vuosittain, noin 35 miljardia euroa. Euroopan Unionissa julkisiin hankintoihin käytettävät vuosittaiset resurssit, ovat arviolta 1,9 biljoona euroa. Suuren ostovolyymin vuoksi julkisiin hankintoihin kohdistetaan, paljon erilaisia tavoitteita. Strategisten tavoitteiden edistämisen kannalta keskeistä on tarkastella, miten ja millä ehdoilla hankintoja toteutetaan. Tutkimukset osoittavat, että julkisille hankinnoille kohdistetut tavoitteet liittyvät useissa maissa kestävän kehityksen mukaisten tavoitteiden edistämiseen. Tutkimukset osoittavat myös, että julkisen sektorin tekemät hankinnat ovat osoittautuneet suuren ostovolyyminsä vuoksi, toimivaksi välineeksi vaikuttaa alueiden kestävään kasvuun.
Tarkastelemistani strategioista ilmenee, että hankintayksiköt huomioivat hankintojen sosiaali-, ympäristö- ja innovaationäkökulmia hyvin vahvasti. Kyseiset näkökulmat tulevat esiin yleisluonteisena ohjeistuksena, sekä erilaisina tavoitteina. Tarkastelemissani hankintastrategioissa on asetettu tavoitteita innovatiivisten hankintatapojen yleistymiselle, jonka toivotaan johtavan uusien kestävien ratkaisujen löytymiseen, sekä taloudelliseen hyötyyn. Hankintojen ympäristönäkökulmissa painotetaan ratkaisujen löytämistä, joista aiheutuu mahdollisimman pieni ympäristökuorma. Etenkin rakennusala, ruoka- ja ateriapalvelut, ajoneuvot, sekä runsaasti energiaa käyttävät tuotteet ovat kokonaisuuksia, joissa voidaan saavuttaa ympäristön kannalta suotuisia tuloksia. Sosiaaliset näkökulmat tulevat hankintastrategioissa esiin työllistämisehdon käyttämisenä, sekä muiden sosiaalisen vastuullisuuden tekijöiden huomioimisena hankinnan koko tuotantoketjussa. Myös harmaan talouden torjumiseen liittyvät toimenpiteet, ovat vahvasti esillä hankintastrategioissa. Strategioissa korostetaan kommunikatiivisia keinoja, hankintojen vastuullisuuden huomioimisessa. Keskeistä on selvittää aina ennen kriteerien asettamista, markkinoiden kyky vastata asetettuihin vaatimuksiin.