Työehtosopimusten sallimat paikallisen sopimisen mahdollisuudet: Vertailututkimus elintarviketeollisuuden, kemianteollisuuden, paperiteollisuuden ja teknologiateollisuuden työehtosopimuksista
Kalli, Eeva (2008)
2008
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Globaali kilpailu, asiakaslähtöisyyden korostuminen ja toimintaympäristön nopeat muutokset edellyttävät yrityksiltä entistä enemmän joustavuutta ja kykyä reagoida olosuhteiden asettamiin vaatimuksiin työpaikkatasolla. Tässä kilpailussa keskeinen instrumentti on paikallinen sopiminen, joka mahdollistaa yritys- ja työpaikkatasoisen työehtojen määrittämisen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli vertailla neljän eri teollisuudenalan työehtosopimuksia niiden sallimien paikallisten sopimismahdollisuuksien suhteen. Tarkoituksena oli myös arvioida paikallisen sopimisen kehitysnäkymiä ja koko työmarkkinamallin lähitulevaisuuden murrosta.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu työehtojen määrittymistä selittävien säännösten sekä suomalaista työmarkkinajärjestelmää kuvaavien teorioiden ja käsitteiden varaan. Keskeistä viitekehyksessä on myös joustavuuden merkitystä yrityksen kilpailukyvylle osoittavien tieteellisten tosiasioiden esittäminen. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 15 yksittäisestä työehtosopimuksesta, jotka edustavat elintarvike-, kemian-, paperi- ja teknologiateollisuutta. Tutkimusmetodina sovelletaan sisällönanalyysiä. Analyysirunko koostuu kahdesta pääkategoriasta, palkka-asioista ja työaikajärjestelyistä, sekä useista näiden alaisista yksittäisistä kategorioista.
Tutkimustulokset osoittavat, että työehtosopimusten sallimissa paikallisen sopimisen mahdollisuuksissa on eroja. Laajimmat paikalliset sopimismahdollisuudet ovat teknologiateollisuuden ja suppeimmat elintarviketeollisuuden sopimuksissa. Henkilöstöryhmäkohtaisesti tarkastellen laajimmat sopimismahdollisuudet löytyvät ylempien toimihenkilöiden ja suppeimmat työntekijöiden työehtosopimuksista. Suomalaisen työmarkkinajärjestelmän kehityssuunta puolestaan näyttäisi olevan kohti löyhempää keskitettyä koordinaatiota ja entistä voimakkaampaa hajautusta. Paikallisen sopimisen mahdollisuuksia tullaan entisestään kehittämään ja paikallista sopimista työpaikoilla lisäämään. Todennäköistä on myös työmarkkinajärjestöjen liittotason fuusioitumistrendin jatkuminen ja vaiheittainen siirtyminen henkilöstöryhmäkohtaisista työehtosopimuksista kohti alakohtaisia ratkaisuja.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu työehtojen määrittymistä selittävien säännösten sekä suomalaista työmarkkinajärjestelmää kuvaavien teorioiden ja käsitteiden varaan. Keskeistä viitekehyksessä on myös joustavuuden merkitystä yrityksen kilpailukyvylle osoittavien tieteellisten tosiasioiden esittäminen. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 15 yksittäisestä työehtosopimuksesta, jotka edustavat elintarvike-, kemian-, paperi- ja teknologiateollisuutta. Tutkimusmetodina sovelletaan sisällönanalyysiä. Analyysirunko koostuu kahdesta pääkategoriasta, palkka-asioista ja työaikajärjestelyistä, sekä useista näiden alaisista yksittäisistä kategorioista.
Tutkimustulokset osoittavat, että työehtosopimusten sallimissa paikallisen sopimisen mahdollisuuksissa on eroja. Laajimmat paikalliset sopimismahdollisuudet ovat teknologiateollisuuden ja suppeimmat elintarviketeollisuuden sopimuksissa. Henkilöstöryhmäkohtaisesti tarkastellen laajimmat sopimismahdollisuudet löytyvät ylempien toimihenkilöiden ja suppeimmat työntekijöiden työehtosopimuksista. Suomalaisen työmarkkinajärjestelmän kehityssuunta puolestaan näyttäisi olevan kohti löyhempää keskitettyä koordinaatiota ja entistä voimakkaampaa hajautusta. Paikallisen sopimisen mahdollisuuksia tullaan entisestään kehittämään ja paikallista sopimista työpaikoilla lisäämään. Todennäköistä on myös työmarkkinajärjestöjen liittotason fuusioitumistrendin jatkuminen ja vaiheittainen siirtyminen henkilöstöryhmäkohtaisista työehtosopimuksista kohti alakohtaisia ratkaisuja.