Negatiivisen korkopolitiikan vaikutukset pankkien kannattavuuteen euroalueella

Abstract

Vuoden 2007 finanssikriisin jälkeen keskuspankit laskivat korkoja voimakkaasti. Tavanomaisen rahapolitiikan teho alkoi hiipua, kun rahapolitiikka lähestyi nollakorkorajoitetta ja likviditeettiloukkua. Pian käyttöön otettiin niin sanottuja epätavanomaisen rahapolitiikan keinoja, kuten mittavat arvopapereiden osto-ohjelmat. Yhä heikentyneiden kasvu- ja inflaatio-odotusten perusteella Euroopan keskuspankki päätti ottaa negatiivisen korkopolitiikan käyttöön kesällä 2014. Negatiivisella korkopolitiikalla tarkoitetaan keskuspankin korkopolitiikkaa, jolla nimelliset markkinakorot lasketaan negatiivisiksi. Sittemmin useat keskuspankit ovat käyttäneet uutta epätavanomaista keinoa. Likviditeettiloukku syntyy, kun negatiivisten nimelliskorkojen aikana käteisen reaalikorko dominoi muita velkakirjoja. Rahaperustan laajentaminen ei siten välity talouteen ja rahapolitiikan teho hiipuu. Likviditeetin tarpeen ja rahan varastointikustannusten vuoksi on epäselvää mikä on efektiivinen nollakorkorajoitteen raja. Käytännössä nollakorkorajoite näkyy pankkijärjestelmässä, jossa kohdataan negatiivisten korkojen kustannuksen suoraan reservitalletusten sekä markkinakorkojen kautta. Asiakkaiden talletuksiin negatiiviset korot eivät kuitenkaan välity. Siksi talletuksiin nojaavissa, perin-teistä pankkiliiketoimintaa harjoittavissa pankeissa korkokate ja kannattavuus heikkenevät. Toisaalta pankit voivat pyrkivät kattamaan osan menetyksistä kasvattamalla muita tulonlähteitä ja riskinottoa. Negatiivista korkopolitiikkaa on euroalueen lisäksi käytetty ainakin Ruotsissa, Tanskassa, Sveitsissä ja Japanissa. Kussakin maassa keskeinen peruste on ollut joko nimellisen inflaatioankkurin saavuttaminen tai valuuttakurssin ulkoisen arvon puolustaminen. Aikaisemman tutkimuksen mukaan negatiivinen korkopolitiikka on välittynyt markkinakorkoihin ja pankkien antolainauksen korkoihin, mutta ei talletuskorkoihin. Merkkejä pankkien heikentyneestä kannattavuudesta sekä muuttuneesta riskinottohalusta on. Antolainauksen volyymit ja maturiteetit ovat nousseet, mutta lainaportfolioiden laatu on heikentynyt. Heikentyneet taseet voivat johtaa rahapolitiikan välittymisen heikkenemiseen ja makrovakaudellisiin riskeihin. Empiria negatiivisen korkopolitiikan vaikutuksista on kuitenkin vielä suhteellisen vähäistä. Tässä tutkimuksessa negatiivisen korkopolitiikan vaikutuksia tutkitaan 230 euroalueen pankissa vuosina 2011-2019. Menetelmänä käytetään difference-in-differences -menetelmää. Koeryhmä muodostetaan pankeista, jotka nojaavat rahoituksessaan talletuksiin, sillä teorian mukaan kannattavuus heikkenee näissä pankeissa. Negatiivinen korkopolitiikka välittyy markkinarahoitukseen nojaavien pankkien varainhankinnan kustannuksiin, joten ne pystyvät välttämään korkokatteen heikkenemisen. Politiikkamuutoksen vaikutuksia verrataan koe- ja kontrolliryhmiin ennen ja jälkeen politiikkamuutoksen. Tutkimuksen tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa: negatiivinen korkopolitiikka on heikentänyt pankkien korkokatetta ja kokonaispääoman tuottoa. Negatiivisella korkopolitiikalla voi olla siten pankkien riskinottoa lisäävä ja pääomarakennetta heikentävä vaikutus. Erityisesti pitkittyessään negatiivisella korkopolitiikalla voi olla makrovakauden kannalta haitallisia vaikutuksia.