Koronaviruspandemian aiheuttama muutos etätyöhön : Sosiaali- ja terveysalan koulutusalajohtajien kokemuksia äkillisestä muutoksesta pandemian aikana
Ojala, Susanna (2021-04)
Ojala, Susanna
04 / 2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042612881
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042612881
Tiivistelmä
Vuoden 2019 lopulla Kiinasta alkoi levitä ihmisille täysin uudentyyppinen koronavirus Covid- 19
epidemia. 11.3.2020 maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi.
Tästä kolmen vuorokauden kuluttua Suomen hallitus laati linjaukset sekä suositukset yhdessä
Työterveyslaitoksen kanssa organisaatioille etätyön suosimisesta työnteossa. Linjauksen vuoksi
etätyöhön siirtyivät myös eri koulutusasteet. Tässä pro gradu- tutkielmassa selvitetään sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulujen koulutusalajohtajien kokemuksia nopeasta siirtymisestä
etätyöhön sekä heidän kokemuksiaan koulutuspäälliköiden sekä opettajien tukemisesta tässä
muutoksessa. Tutkimuksella pyritään selvittämään, mitä erityispiirteitä liittyy äkillisen muutoksen johtamiseen? Miten johtamisella voidaan tukea etätyöskentelyä? Miten johtaja voi tukea yhteisöllisyyttä etätyössä?
Aineisto on kerätty yksilöhaastatteluna kahdeksalta sosiaali- ja terveysalan koulutusalajohtajalta
teemahaastattelun muodossa ja tulokset on saatu sisällönanalyysilla. Tuloksista ilmeni, että
muutosjohtaminen etätyöhön tapahtui vain muutaman vuorokauden aikana ja määräykset toiminnan muuttamisesta tuli valtion tasolta. Yksiköissä tehtiin paljon töitä, jotta opetus saatiin
vietyä digitaalisille alustoille nopealla tahdilla. Muutoksessa onnistuminen on vaatinut yhteistyötä sekä säännöllistä ja monikanavaista informaatioviestintää. Tilanteen pitkittyminen sekä tietämättömyys tulevaisuudesta ovat kuormittaneet osaa työntekijöistä. Epävarman ja äkillisen muutoksen johtaminen on ollut tyyliltään reaktiivista, jonka vuoksi koulutusalajohtajien on täytynyt olla jatkuvasti valmiina muuttamaan suunnitelmiaan. Tilanteen epävarmuus on nostanut esiin työntekijöiden resilienssin, jolla viitataan ihmisen kykyyn sopeutua epävarmaan tilanteeseen.
Etätyömahdollisuus on koettu etuoikeutena, koska kaikilla aloilla se ei ole ollut mahdollista pandemian aikana. Lisäksi etätyön on koettu tuovan säästöjä vapaa-ajassa sekä työmatkakustannuksissa, koska organisaatioiden väliset siirtymiset ja työmatkat ovat jääneet pois. Koulutusalajohtajat kantavat huolta työntekijöiden jaksamisesta työpäivien täyttyessä jo viikkojen päähän Teams-kokouksilla. Etätyönteossa on korostunut itsensä johtamisen taito.
Epävarmuus etätyön loppumisesta sekä pandemiasta johtuva sosiaalisten suhteiden minimaalisuus koetaan vaarana organisaatioiden yhteisöllisyydelle. Yhteisöllisyyden vaalimiseen toivotaan uusia digitaalisia keinoja. Yhteisöllisyyden katoaminen nähdään uhkana opiskelijoiden opintojen etenemiselle, opettajien motivaation säilyttämiselle sekä koko organisaation tulevaisuudelle, ammattikorkeakoulujen rahoituksen ollessa sidottuna osaltaan valmistuneiden määrään.
epidemia. 11.3.2020 maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi.
Tästä kolmen vuorokauden kuluttua Suomen hallitus laati linjaukset sekä suositukset yhdessä
Työterveyslaitoksen kanssa organisaatioille etätyön suosimisesta työnteossa. Linjauksen vuoksi
etätyöhön siirtyivät myös eri koulutusasteet. Tässä pro gradu- tutkielmassa selvitetään sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulujen koulutusalajohtajien kokemuksia nopeasta siirtymisestä
etätyöhön sekä heidän kokemuksiaan koulutuspäälliköiden sekä opettajien tukemisesta tässä
muutoksessa. Tutkimuksella pyritään selvittämään, mitä erityispiirteitä liittyy äkillisen muutoksen johtamiseen? Miten johtamisella voidaan tukea etätyöskentelyä? Miten johtaja voi tukea yhteisöllisyyttä etätyössä?
Aineisto on kerätty yksilöhaastatteluna kahdeksalta sosiaali- ja terveysalan koulutusalajohtajalta
teemahaastattelun muodossa ja tulokset on saatu sisällönanalyysilla. Tuloksista ilmeni, että
muutosjohtaminen etätyöhön tapahtui vain muutaman vuorokauden aikana ja määräykset toiminnan muuttamisesta tuli valtion tasolta. Yksiköissä tehtiin paljon töitä, jotta opetus saatiin
vietyä digitaalisille alustoille nopealla tahdilla. Muutoksessa onnistuminen on vaatinut yhteistyötä sekä säännöllistä ja monikanavaista informaatioviestintää. Tilanteen pitkittyminen sekä tietämättömyys tulevaisuudesta ovat kuormittaneet osaa työntekijöistä. Epävarman ja äkillisen muutoksen johtaminen on ollut tyyliltään reaktiivista, jonka vuoksi koulutusalajohtajien on täytynyt olla jatkuvasti valmiina muuttamaan suunnitelmiaan. Tilanteen epävarmuus on nostanut esiin työntekijöiden resilienssin, jolla viitataan ihmisen kykyyn sopeutua epävarmaan tilanteeseen.
Etätyömahdollisuus on koettu etuoikeutena, koska kaikilla aloilla se ei ole ollut mahdollista pandemian aikana. Lisäksi etätyön on koettu tuovan säästöjä vapaa-ajassa sekä työmatkakustannuksissa, koska organisaatioiden väliset siirtymiset ja työmatkat ovat jääneet pois. Koulutusalajohtajat kantavat huolta työntekijöiden jaksamisesta työpäivien täyttyessä jo viikkojen päähän Teams-kokouksilla. Etätyönteossa on korostunut itsensä johtamisen taito.
Epävarmuus etätyön loppumisesta sekä pandemiasta johtuva sosiaalisten suhteiden minimaalisuus koetaan vaarana organisaatioiden yhteisöllisyydelle. Yhteisöllisyyden vaalimiseen toivotaan uusia digitaalisia keinoja. Yhteisöllisyyden katoaminen nähdään uhkana opiskelijoiden opintojen etenemiselle, opettajien motivaation säilyttämiselle sekä koko organisaation tulevaisuudelle, ammattikorkeakoulujen rahoituksen ollessa sidottuna osaltaan valmistuneiden määrään.