Monipaikkaisesti merkityksekäs maaseutu : Tapaustutkimus etätyöstä Evijärvellä

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, ovatko monipaikkaiset henkilöt halukkaita muuttamaan maaseudulle etätyön mahdollistamana ja mitkä tekijät etätyöskentelijöiden viihtyvyyttä maaseutukunnissa edistävät. Tutkimuksen tapauksena toimii Etelä-Pohjanmaan ydinmaaseudulla sijaitseva Evijärven kunta, jolloin kolmantena tutkimusaiheena selvitetään Evijärven kunnan kykyä houkuttaa etätyöntekijöitä alueelleen. Suomi on Euroopan harvain asutuin maa ja pieniä maaseutumaisia kuntia on Suomessa paljon. Maaseudun autioituminen on todellinen ongelma ja jo vuosien ajan ongelmaan on etsitty ratkaisua etätyöntekijöistä. Koronapandemian vuoksi etätyönteko lisääntyi räjähdysmäisesti keväällä 2020, jolloin suuri osa suomalaisista siirtyi etänä työskentelyn muotoon. Saman aikaisesti monipaikkaisuuden ilmiö kasvaa ja vapaa-ajan asunnoilla vietetyn ajan määrä lisääntyy. Tutkimus paneutuu ajankohtaisuudellaan yhteiskunnan digiloikan myötä muuttuneisiin työnteon malleihin ja siihen, millaista roolia maaseutu monipaikkaisuuden yhteiskunnassa tänä päivänä näyttelee. Laadullisen tutkimuksen empiria kerättiin viidellä teemahaastattelulla. Teemahaastattelut kohdistuivat neljään etätyöskentelijään ja yhteen kunnan johtavassa asemassa olevaan toimihenkilöön. Etätyöskentelijöitä haastateltaessa teemakokonaisuuksina toimivat etätyö, tietotekniikka ja etätyötilat, etätyökunnan elinvoimaisuus ja monipaikkaisuus. Kunnan toimihenkilön teemahaastattelun teemat koostuivat etätyöläisten elinvoimaisuustekijöistä, etätyöskentelymahdollisuuksista, etätyökunnan elinvoimasta, palveluista ja monipaikkaisuudesta. Aineisto analysoitiin laadullisen tutkimuksen sisältöanalyysin mukaisesti. Tutkimuksen tuloksista selviää, että etätyöskentelijät eivät ole halukkaita muuttamaan maaseudulle etätyön mahdollistamina. Kuitenkin tutkimus osoittaa, että monipaikkaisuus lisääntyy ja maaseudulla vietetyn ajan halukkuus kasvaa. Etätyöntekijät arvostavat ydinmaaseudulla ympäristölähtöistä paikkaperustaista kehittämistä, luontoa, liikunta- ja vapaa-aikapalveluita, yhteistapahtumia, tietoliikenneyhteyksiä, kulkuyhteyksiä, etätyötiloja ja osallistamisen kulttuuria. Maaseutukuntien onkin monipaikkaisuuden kasvaessa keskityttävä tapaan hyödyntää monipaikkaiset henkilöt alueen ulkoisina resursseina, jolloin myös maaseudun ja kaupungin keskinäisriippuvuus korostuu.