Johdon optio-ohjelmien tehokkuus Suomessa
Kaisto, Hanna-Leena (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa 1990–luvulla nopeasti yleistyneitä johdon optiojärjestelyjä. Optiojärjestelyn keskeisenä tavoitteena on kannustaa yritysjohtoa pitkäjänteiseen työntekoon omistaja-arvon kasvattamiseksi, joten tutkimuksessa tarkastellaan optiojärjestelyä ja sen tehokkuutta nimenomaan osakkeenomistajan näkökulmasta.
Teoreettisen viitekehyksen muodostavat johdon kannustinpalkkaus, erityisesti optiojärjestelyjen taustalla oleva päämies-agenttiteoria sekä taloudellinen lisäarvomalli, joka kuvaa yrityksen kannattavuutta osakkeenomistajien kannalta. Johdon optiojärjestelyihin keskitytään myös eri teemoittain, joita ovat esimerkiksi johdon optioiden ominaisuudet, optiotodistuksen hinnan määrittely, vaikutus riskikäyttäytymiseen, kirjanpito- ja verotuskäytäntö ja johdon optiojärjestelyjen esiintyminen Suomessa. Lähteinä teoriaosassa on käytetty aiheeseen liittyvää kotimaista ja ulkomaista kirjallisuutta sekä tieteellisissä aikakauskirjoissa julkaistuja artikkeleita.
Tutkimuksessa verrataan yritystä, jolla on käytössä johdon optio-ohjelma, saman toimialan yritykseen, joka ei ole toteuttanut optiojärjestelyä. Tarkastelun kohteeksi otetaan molempien yritysten osakkeenomistajien tuottovaatimuksen mukainen osakekurssi sekä toteutunut osakekurssi optio-ohjelman mukaisen osakkeiden merkintäajan alkaessa. Näin voidaan arvioida, ovatko johdon optio-ohjelman omaavat yritykset saavuttaneet ilman optiojärjestelyä toimivia yrityksiä paremmin osakkeenomistajien asettaman tuottovaatimuksen ja kasvattaneet omistaja-arvoa.
Tutkimusaineistona käytetään Helsingin Pörssissä listattuja yrityksiä viideltä eri toimialalta. Tarkastelun kohteena olevat optiojärjestelyt on toteutettu 1990–luvulla ja 2000–luvun alussa ja ne ovat suunnattu ainoastaan yritysten johdolle. Viidestä yrityksestä, joissa on ollut käytössä johdon optiojärjestely, ainoastaan kaksi saavutti osakkeenomistajien tuottovaatimuksen mukaisen osakekurssin. Sen sijaan yritykset, joissa ei ollut käytössä johdon optio-ohjelmaa, ylittivät kaikki osakkeenomistajien tuottovaatimuksen. Tutkimustulokset eivät täysin tue optiojärjestelyä osakkeenomistajien omistaja-arvoa kasvattavana välineenä.
Teoreettisen viitekehyksen muodostavat johdon kannustinpalkkaus, erityisesti optiojärjestelyjen taustalla oleva päämies-agenttiteoria sekä taloudellinen lisäarvomalli, joka kuvaa yrityksen kannattavuutta osakkeenomistajien kannalta. Johdon optiojärjestelyihin keskitytään myös eri teemoittain, joita ovat esimerkiksi johdon optioiden ominaisuudet, optiotodistuksen hinnan määrittely, vaikutus riskikäyttäytymiseen, kirjanpito- ja verotuskäytäntö ja johdon optiojärjestelyjen esiintyminen Suomessa. Lähteinä teoriaosassa on käytetty aiheeseen liittyvää kotimaista ja ulkomaista kirjallisuutta sekä tieteellisissä aikakauskirjoissa julkaistuja artikkeleita.
Tutkimuksessa verrataan yritystä, jolla on käytössä johdon optio-ohjelma, saman toimialan yritykseen, joka ei ole toteuttanut optiojärjestelyä. Tarkastelun kohteeksi otetaan molempien yritysten osakkeenomistajien tuottovaatimuksen mukainen osakekurssi sekä toteutunut osakekurssi optio-ohjelman mukaisen osakkeiden merkintäajan alkaessa. Näin voidaan arvioida, ovatko johdon optio-ohjelman omaavat yritykset saavuttaneet ilman optiojärjestelyä toimivia yrityksiä paremmin osakkeenomistajien asettaman tuottovaatimuksen ja kasvattaneet omistaja-arvoa.
Tutkimusaineistona käytetään Helsingin Pörssissä listattuja yrityksiä viideltä eri toimialalta. Tarkastelun kohteena olevat optiojärjestelyt on toteutettu 1990–luvulla ja 2000–luvun alussa ja ne ovat suunnattu ainoastaan yritysten johdolle. Viidestä yrityksestä, joissa on ollut käytössä johdon optiojärjestely, ainoastaan kaksi saavutti osakkeenomistajien tuottovaatimuksen mukaisen osakekurssin. Sen sijaan yritykset, joissa ei ollut käytössä johdon optio-ohjelmaa, ylittivät kaikki osakkeenomistajien tuottovaatimuksen. Tutkimustulokset eivät täysin tue optiojärjestelyä osakkeenomistajien omistaja-arvoa kasvattavana välineenä.