Epäsymmetrinen informaatio ja luottoriski asuntoluotonannossa
Jääskeläinen, Nanna (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Pankkien asuntoluotonannon suurin riski on luottoriski, jonka realisoituessa velallinen joutuu maksukyvyttömäksi eikä pysty maksamaan luottoaan pankille takaisin. Luottoriskin realisoituessa myös epäsymmetrisen informaation aiheuttamat ongelmat toteutuvat. Luottomarkkinoille tyypillinen informaation epäsymmetrisyys tarkoittaa markkinaosapuolten välistä informaatioeroa. Luottosopimuksen osapuolet eivät tiedä toisistaan kaikkea, mitä luottopäätöksen tekemiseen tarvitaan. Epätäydellinen informaatio ilmenee haitallisena valikoitumisena (adverse selection) ja moraalikatona (moral hazard).
Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat pankin käytännön keinot lieventää haitallista valikoitumista ja moraalikatoa sekä hallita luottoriskiä asuntoluotonannossa. Tutkimusote on käsiteanalyyttinen. Teorian avulla selvennetään informaatio-ongelmien ilmeneminen ja ratkaisut. Tutkimus toteutetaan teoreettisena kirjallisuustutkimuksena, jossa asuntoluotonannon käytäntöä kuvaa Suomessa toimivan suuren pankin X haastatteluaineisto. Lopuksi tärkeimpiä luottoriskin hallintakeinoja vertaillaan tieteellisten artikkeleiden ja alan teorian kanssa. Lähdeaineistona käytetään Rahoitustarkastuksen määräyksiä, tieteellisten julkaisujen artikkeleita sekä pankin X haastatteluita.
Käytännössä epäsymmetristä informaatiota lievennetään huolellisella luottoanalyysillä, vakuuksilla ja luottosopimusten jatkuvalla valvonnalla. Signaaleja tuottavat asuntoluotonhakijat aikaisemmalla pankkikäyttäytymisellään, luottotiedoillaan ja haastattelutilanteessa. Seulonnassa eli luottoanalyysissä arvioidaan asiakkaan maksukykyä ja vakuuksia. Monitoroimalla pankki seuraa asiakkaiden luotonhoitoa ja kerää tietoa sisäiseen riskiluokitukseensa. Luotonsäännöstelyä tapahtuu, kun pankki rajoittaa luotonantoa asiakkaaseen kohdistuvan liian suuren luottoriskin takia. Tärkein keino hallita asuntoluoton luottoriskiä on varmistaa asiakkaan riittävä maksukyky. Vakuuksien asettamisella velallinen sitoutetaan luoton hoitoon ja säilytetään hänen maksuhalukkuus.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat pankin käytännön keinot lieventää haitallista valikoitumista ja moraalikatoa sekä hallita luottoriskiä asuntoluotonannossa. Tutkimusote on käsiteanalyyttinen. Teorian avulla selvennetään informaatio-ongelmien ilmeneminen ja ratkaisut. Tutkimus toteutetaan teoreettisena kirjallisuustutkimuksena, jossa asuntoluotonannon käytäntöä kuvaa Suomessa toimivan suuren pankin X haastatteluaineisto. Lopuksi tärkeimpiä luottoriskin hallintakeinoja vertaillaan tieteellisten artikkeleiden ja alan teorian kanssa. Lähdeaineistona käytetään Rahoitustarkastuksen määräyksiä, tieteellisten julkaisujen artikkeleita sekä pankin X haastatteluita.
Käytännössä epäsymmetristä informaatiota lievennetään huolellisella luottoanalyysillä, vakuuksilla ja luottosopimusten jatkuvalla valvonnalla. Signaaleja tuottavat asuntoluotonhakijat aikaisemmalla pankkikäyttäytymisellään, luottotiedoillaan ja haastattelutilanteessa. Seulonnassa eli luottoanalyysissä arvioidaan asiakkaan maksukykyä ja vakuuksia. Monitoroimalla pankki seuraa asiakkaiden luotonhoitoa ja kerää tietoa sisäiseen riskiluokitukseensa. Luotonsäännöstelyä tapahtuu, kun pankki rajoittaa luotonantoa asiakkaaseen kohdistuvan liian suuren luottoriskin takia. Tärkein keino hallita asuntoluoton luottoriskiä on varmistaa asiakkaan riittävä maksukyky. Vakuuksien asettamisella velallinen sitoutetaan luoton hoitoon ja säilytetään hänen maksuhalukkuus.