Rahalla rajan yli: Toimeentuloedellytyksestä poikkeaminen lapsen edun perusteella

Abstract

Tämän tutkimuksen aiheena on tarkastella toimeentuloedellytyksestä poikkeamista lapsen edun perustella. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi sekä oikeuspoliittinen tutkimusote. Pääsääntönä oleskeluluvan myöntämiselle on se, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu tämän maassa oleskelun aikana. Toimeentuloedellytyksestä voidaan kuitenkin poiketa, mikäli siihen on poikkeuksellisen painava syy, tai mikäli lapsen etu sitä vaatii. Vuonna 2016 ulkomaalaislakia muutettiin laajentamalla toimeentuloedellytyksen soveltamispiiriä tiukentaen samalla kansainvälistä suojelua saavien perheenyhdistämisen edellytyksiä. Toimeentuloedellytyksestä poikkeaminen lapsen edun perusteella tulee viranomaisen arvioitavaksi käytännössä perheenyhdistämishakemusten myötä. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, millaiset konkreettiset seikat ovat muodostaneet perusteen poiketa toimeentuloedellytyksestä lapsen edun näkökulmasta, sekä sitä, miten viranomaiset ovat tulkinneet lapsen etua. Tutkimuksessa on tarkasteltu myös yleisellä tasolla lapsen edun sekä perheenyhdistämisen teoriaa, sillä nämä liittyvät oleellisesti tutkimusongelmaan. Toimeentuloedellytyksen perusteista on säädetty ulkomaalaislaissa, minkä lisäksi Maahanmuuttovirasto on antanut oman ohjeensa suuntaa antavista toimeentulon euromääristä. Toimeentuloedellytyksen määriä on pidetty korkeina. Ulkomaalaislain muutokset vuonna 2016 saivat osakseen kritiikkiä muun muassa perusoikeuksien turvaamisen, lapsen edun huomioimisen sekä yhdenvertaisen kohtelun takaamisen puolesta. Vuoden 2015 turvapaikkakriisin jälkeen maahanmuuton hallintaan on kohdistunut entistä voimakkaampaa yhteiskunnallista painetta, ja Suomessa sekä muissa EU-valtioissa ulkomaalaislainsäädäntöä on sittemmin muutettu. Kansallisessa oikeuskäytännössä raja poiketa toimeentuloedellytyksestä lapsen edun näkökulmasta on varsin korkealla, ja hyväksyttävänä poikkeamisperusteena on pidetty käytännössä vain vakavaa terveydellistä syytä, jonka vuoksi perheen tai lapsen etu on jäädä Suomeen saamaan hoitoa. Lapsen etu ei näytä nousevan ensisijaiseksi ratkaisukriteeriksi, jollaiseksi Lapsen oikeuksien sopimus on sen tarkoittanut. Toimeentuloedellytyksen ulottuvuutta laajentamalla on myös heikennetty kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden oikeutta perheenyhdistämiseen, joka liittyy perus- ja ihmisoikeutena turvattuun perhe-elämän suojaan. Lapsen edun arviointi on koettu viranomaisten taholta haasteelliseksi. Toimeentuloedellytyksen laajentaminen koskemaan myös kansainvälistä suojelua saavien perheenyhdistämistilanteita ei ole edistänyt lapsen edun toteutumista.