KIDUTUKSEN KIELLON OIKEUDELLINEN MÄÄRITELMÄ : Tarkastelussa kidutuksen kiellon noudattaminen ja valvonta
Sillanpää, Elina (2020-12-31)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202101081390
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202101081390
Tiivistelmä
Länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen perustana pidetään oikeusvaltiota. Oikeusvaltion ydintehtävänä on niin ihmisarvon kunnioitus kuin perus- ja ihmisoikeuksien takaaminen. Kuitenkin erilaiset kriisit, joista etenkin terrorismin vastainen sota synnyttävät jatkuvaa keskustelua kansainvälisestä oikeudesta ja ihmis-oikeuksien asemasta suhteessa kansalliseen turvallisuuteen.
Valtiot joutuvatkin koko ajan tasapainoilemaan yksilöiden ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä kansal-lisen turvallisuuden välillä. Demokraattista yhteiskuntaa kohtaavat häiriöt nostavat painetta rajoittaa mahdollisesti yksilön oikeuksia. Tärkeä huomio on, etteivät yksilön oikeudet ja vapaudet voi rajoittaa kansallisen turvallisuuden vaateita kaikissa tilanteissa. Kansakunnan tason turvallisuus ei saa unohtua, vaan sen täytyy olla ehdottomasti ykkösasia.
Vaikka kidutus on kaikkialla ehdottomasti kielletty, ongelmana on, että kiellosta huolimatta kidutusta esiintyy edelleen monissa maissa. Tässä tutkimuksessa lähtökohtanani on kertoa, miten kidutuksen kielto määritellään laissa. Tutkimukseni metodi on oikeusdogmaattinen. Pyrkimyksenäni on tarkentaa miten eri oikeusnormit ja tuomioistuinten ratkaisut määrittelevät kidutuksen kiellon. Lisäksi tarkastelen, kuinka kidutuksen kieltoa noudatetaan ja valvotaan käytännössä niin kansainvälisesti kuin kotimaisessa oikeus-asteessa.
Valtion turvallisuuden ja yksilön ihmisoikeuksien välisissä ristiriitatilanteissa kuten terrorismia torjutta-essa on usein pyritty ratkaisemaan kyseenalaistamalla palautuskiellon ehdottomuus. Lisääntynyt terroris-min uhka on johtanut tilanteeseen, jossa valtioiden turvapaikkahakemusten tutkimiseen tarvittavat resurs-sit venytetään samaan aikaan, kun niillä on lisääntynyt kannustin turvapaikkahakemusten tutkimiseen hylätä ne. Tämä luo jännityksen maahanmuuton valvonnan ja ihmisoikeuksien suojaamisen välillä.
Ongelmana voidaan mielestäni nähdä se vaikeus, että vaikka valtiot ovat ihmisoikeussopimuksiin liitty-essään sitoutuneet kunnioittamaan palauttamiskeltoja, ei määrittelystä ole olemassa edelleenkään yksimie-lisyyttä. Eli vaikka teoriassa palautuskieltojen sanotaan olevan ehdottomia, niin käytännön todellisuus voi olla tämän suhteen kuitenkin suhteellista.
Valtiot joutuvatkin koko ajan tasapainoilemaan yksilöiden ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä kansal-lisen turvallisuuden välillä. Demokraattista yhteiskuntaa kohtaavat häiriöt nostavat painetta rajoittaa mahdollisesti yksilön oikeuksia. Tärkeä huomio on, etteivät yksilön oikeudet ja vapaudet voi rajoittaa kansallisen turvallisuuden vaateita kaikissa tilanteissa. Kansakunnan tason turvallisuus ei saa unohtua, vaan sen täytyy olla ehdottomasti ykkösasia.
Vaikka kidutus on kaikkialla ehdottomasti kielletty, ongelmana on, että kiellosta huolimatta kidutusta esiintyy edelleen monissa maissa. Tässä tutkimuksessa lähtökohtanani on kertoa, miten kidutuksen kielto määritellään laissa. Tutkimukseni metodi on oikeusdogmaattinen. Pyrkimyksenäni on tarkentaa miten eri oikeusnormit ja tuomioistuinten ratkaisut määrittelevät kidutuksen kiellon. Lisäksi tarkastelen, kuinka kidutuksen kieltoa noudatetaan ja valvotaan käytännössä niin kansainvälisesti kuin kotimaisessa oikeus-asteessa.
Valtion turvallisuuden ja yksilön ihmisoikeuksien välisissä ristiriitatilanteissa kuten terrorismia torjutta-essa on usein pyritty ratkaisemaan kyseenalaistamalla palautuskiellon ehdottomuus. Lisääntynyt terroris-min uhka on johtanut tilanteeseen, jossa valtioiden turvapaikkahakemusten tutkimiseen tarvittavat resurs-sit venytetään samaan aikaan, kun niillä on lisääntynyt kannustin turvapaikkahakemusten tutkimiseen hylätä ne. Tämä luo jännityksen maahanmuuton valvonnan ja ihmisoikeuksien suojaamisen välillä.
Ongelmana voidaan mielestäni nähdä se vaikeus, että vaikka valtiot ovat ihmisoikeussopimuksiin liitty-essään sitoutuneet kunnioittamaan palauttamiskeltoja, ei määrittelystä ole olemassa edelleenkään yksimie-lisyyttä. Eli vaikka teoriassa palautuskieltojen sanotaan olevan ehdottomia, niin käytännön todellisuus voi olla tämän suhteen kuitenkin suhteellista.