Miten esimiehet selviytyvät suorittamistaan irtisanomisista?

Abstract

Yritykset leikkaavat henkilöstökustannuksia haastavina aikoina, jolloin esimies yrityksen strategian toteuttajana suorittaa usein tarvittavat toimenpiteet. Esimiesten irtisanomiskokemuksiin liittyviä tutkimuksia löytyy vähäisesti, sillä suurin osa kirjallisuudesta on keskittynyt irtisanottujen työntekijöiden kokemuksien tutkimiseen. Tämä tutkimus keskittyy tarkastelemaan esimiesten selviytymiskokemuksia irtisanojan roolissa. Työssä tutkittiin, miten esimiehet selviytyvät suorittamistaan irtisanomisista, minkälaisia tunteita näihin irtisanomiskokemuksiin liittyy ja mitkä tekijät tukevat irtisanomisista selviytymistä.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsittelee tunteita, tunneälykkyyttä ja esimiehen monipuolista roolia niin työnantajan edustajana, tiiminsä tukijana kuin irtisanomisien suorittajana. Tutkimus toteutettiin laadullisena ja tutkimuksen tieteenfilosofisia lähtökohtia ohjasi fenomenologis-hermeneuttinen ajattelu. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin ja analyysi toteutettiin sisällönanalyysinä. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa esimiesasemassa olevaa henkilöä, joiden esimieskokemukset vaihtelivat kolmesta vuodesta kymmeniin ja irtisanomiskokemukset aina yhdestä satoihin irtisanottuihin.

Tutkimustuloksista selvisi, että esimiesten selviytymistä edisti oman roolin ymmärtämisen lisäksi erityisesti työntekijöihin liittyvät asiat, kuten työntekijöiden reilu kohtelu. Esimiehet kokivat paljon tunteita irtisanomisiin liittyen, vaikka tunteista kertominen koettiin osan mielestä hankalana. Koetut tunteet olivat pääasiassa negatiivisia, mutta myönteisiäkin tunteita ilmeni jonkin verran ja ne liittyivät erityisesti irtisanomisien jälkeiseen aikaan. Esille nostettiin myös erilaisia tukitekijöitä, jotka vaikuttivat irtisanomisista selviytymiseen. Eniten esimiehet saivat tukea työnantajan puolelta, niin henkilöstöhallinnolta, lähiesimiehiltä kuin kollegoilta. Tärkeäksi tekijäksi nousi myös esimiehen itsensä johtamistaidot, kuten irtisanomisiin valmistautuminen ja oman terveyden ylläpito. Kun esimies ei saanut tukea sitä halutessaan, lisääntyivät pettymyksen tunteet työnantajaa kohtaan.

Niin omien kuin toisten tunteiden ymmärtämisen voidaan nähdä olevan yhteydessä tunneälyyn, joka puolestaan edisti irtisanomisista selviytymistä. Tutkimustuloksissa korostui ammattitaidon tuoma varmuus, minkä seurauksena voidaan katsoa, että nuorilla esimiehillä on niin selviytymisen, tunteiden kuin tuen tarpeen erilaiset kokemukset kuin niillä esimiehillä, jotka ovat irtisanoneet useasti. Osa esimiehistä puhui itsestään selviytyjinä, kun taas osan mielestä sana liittyi ennemmin irtisanottuihin henkilöihin. Samanaikaisesti suurin osa esimiehistä kuitenkin koki aiheen tutkimisen tärkeänä ja oli kiinnostunut siitä, miten muut tutkimukseen osallistuneet ovat selviytyneet. Saatujen tutkimustulosten perusteella voidaan katsoa, että myös esimiehet ovat selviytyjiä, jotka joutuvat niin irtisanottujen, kuin muiden organisaation työntekijöiden joukossa selviytymään irtisanomisten mukana tuomista ikävistä puolista. Esimiesten irtisanomisista selviytymistä tulisikin tutkia aktiivisemmin, jotta esimiesten kokemuksia, tarvittavia tukitoimia ja tunteita irtisanomistilanteessa voitaisiin myös ymmärtää paremmin.