“Päätin tarmoa täynnä aloittaa muutoksia työn sisältöihin” : Kertomuksia esihenkilöiltä työn imun ja työuupumuksen kokemuksista organisaatiomuutoksessa

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, millainen on sosiaali- ja terveydenhuollon esihenkilön kokemus työn imusta ja työuupumuksesta organisaatiomuutoksessa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, millaisia työn imun ja työuupumuksen uhkia ja voimavaroja on esihenkilöillä organisaatiomuutoksessa. Kun sosiaali- ja terveydenhuolto on jatkuvan kehityksen ja muutospaineen alla, ja alan esihenkilöt toimivat tärkeässä roolissa muutosten rintamalla, on heidän työhyvinvoinnillaan väistämättä suuret merkitykset.

Työn imua ja työuupumusta pidetään yksinä työhyvinvoinnin tärkeimmistä pääkäsitteistä. Työn imu kuvastaa työntekijän positiivista tunnetilaa ja voimavaraa, johon liittyy kokemus tarmokkuudesta, työhön omistautumisesta ja uppoutumisesta. Työn imun tila lisää henkilön hyvinvointia ja parantaa työn tuloksia. Työuupumus on puolestaan vaiheittain kehittyvä pitkäaikaisen stressin ja kuormituksen tulos. Työuupumuksen kolme keskeistä ulottuvuutta ovat ylivoimainen uupumus, kyynisyyden tunteet ja irtaantuminen työstä sekä tehottomuuden ja suorituksen tunteen puute.

Tutkimus on luonteeltaan narratiivinen eli kerronnallinen laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin sosiaali- ja terveydenhuollon esihenkilöiltä kirjallisina kertomuksina aineistonkeruukirjeen sekä niin sanotun lumipalloefektin avulla. Tutkimukseen osallistui 21 esihenkilöä. Sisällönanalyysin teoria toimi aineiston analyysissä väljänä viitekehyksenä. Analyysi toteutettiin luokittelemalla tärkeimpiä esille tulleita teemoja ja analysoimalla aineiston juonirakennetta. Tämän jälkeen teemoista muodostettiin työn imun ja työuupumuksen perustarinat, jossa peilattiin tuloksia myös aikaisempiin tutkimuksiin.

Esihenkilöiden kokemus työn imusta organisaatiomuutoksessa kuvastui positiivisena tunnetilana: energisyytenä, innokkuutena, aikaan saamisen tunteena, keskittyneisyytenä ja tarmokkuutena. Työn imuun vaikuttavina tekijöinä nousi esiin työn merkitys, hyvä tukiverkosto, persoonalliset tekijät sekä oman elämän voimavarat. Työuupumus kuvastui sen sijaan esihenkilön negatiivisena tunnetilana: väsymyksenä, kuormittuneisuutena, voimattomuutena sekä jaksamisen ja voimavarojen vähenemisenä. Työuupumukseen vaikuttavina tekijöinä nousi esiin työn hallinnan puute, eettinen kuorma, tuen puute, persoonalliset tekijät ja oman elämän murheet. Tulokset osoittavat, että esihenkilöt tarvitsevat niin sosiaalista tukea kuin oman elämän voimavaroja työn imun saavuttamiseksi organisaatiomuutoksessa. Organisaatioiden johdon olisi tärkeää varmistaa hyvät sosiaaliset verkostot kuin työelämän joustavuus erityisesti muutostilanteissa, joka edesauttaisi onnistuneiden muutosten läpiviemisen ja hyvinvoinnin lisääntymisen organisaatiossa myös jatkuvan muutoksen äärellä.