Rehtorin kyvykkyydet ja niiden riittävyys työn vaativuuden valossa
Olli, Hanna (2020-10-28)
Olli, Hanna
28.10.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102888715
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102888715
Tiivistelmä
Oppilaitosjohtamisen tärkeä rooli on entisestään korostunut ja johtamisen laaja-alainen luonne
on noussut esiin koulutuspoliittisessa keskustelussa. Johtajuuden ja johtajan merkitys on
säilynyt hyvin keskeisessä asemassa myös koulujen ja oppilaitosten kehittämisessä.
Oppilaitoksen johtamiseen ei sisälly pelkästään hallinnollista johtajuutta, vaan myös
pedagogista ja tietoperusteista johtamista. Rehtorin rooli on kokenut dramaattisen muutoksen
viimeisten vuosikymmenten aikana. Rehtorit eivät ole ainoastaan koulunsa pedagogisia johtajia
vaan päälliköitä, joiden vastuulla on sekä taloudenhoito, henkilöstöjohto että koulun
tuloksellisuus.
Nykypäivän oppilaitosrehtoreiden työmäärä on tutkimusten mukaan kasvanut eikä entiset
ratkaisut ja rakenteet riitä tämän päivän haasteisiin. Joka kymmenes rehtori on uupunut ja
kolmasosa vaarassa uupua ja pahimmillaan rehtorin uupumus heijastuu myös henkilökuntaan ja
oppilaisiin. Myös rehtoreiden koulutusta olisi uusittava vastaamaan paremmin rehtorin
työssään tarvitsemiaan kompetensseja.
Tässä pro gradu -työssä selvitetään, millaisia kyvykkyyksiä rehtorit tarvitsevat nykyään työssään
ja riittävätkö heidän taitonsa ja saamansa koulutus työn vaatimuksiin. Tutkimuksen tekoaikaan
päällä oli myös maailmanlaajuinen koronaepidemia, josta seurasi poikkeusaika kouluissakin.
Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten oppilaitosjohtaminen eroaa poikkeusaikana ja millaisia
johtamiskompetensseja silloin tarvitaan.
Tutkimus on toteutettu laadullisella tutkimusotteella, puolistrukturoidulla haastattelulla ja se
perustuu viiden eri asteen oppilaitosjohtajan yksilöhaastatteluun. Teoriaosassa selkeytettiin
kyvykkyys ja kompetenssikäsitteitä sekä johtamiskompetensseja oppilaitosorganisaatiossa.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että rehtoreiden johtamiskompetensseista nousi
esiin erityisesti itsensä johtamiskompetenssi, ihmisten johtamiskompetenssi, työyhteisön
kehittämiskompetenssi ja nyt poikkeusaikana muutosjohtamiskompetenssi. Rehtorit kokivat,
että heidän kyvykkyytensä riittävät hyvin työssä tarvittaviin haasteisiin. Rehtorit pitävät
työstään, tuntevat itsensä, omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja ovat löytäneet omat keinonsa
palautua työstä.
_____________________________________________________________________________
AVAINSANAT: oppilaitosjohtaja, rehtori, kyvykkyys, kompetenssi
on noussut esiin koulutuspoliittisessa keskustelussa. Johtajuuden ja johtajan merkitys on
säilynyt hyvin keskeisessä asemassa myös koulujen ja oppilaitosten kehittämisessä.
Oppilaitoksen johtamiseen ei sisälly pelkästään hallinnollista johtajuutta, vaan myös
pedagogista ja tietoperusteista johtamista. Rehtorin rooli on kokenut dramaattisen muutoksen
viimeisten vuosikymmenten aikana. Rehtorit eivät ole ainoastaan koulunsa pedagogisia johtajia
vaan päälliköitä, joiden vastuulla on sekä taloudenhoito, henkilöstöjohto että koulun
tuloksellisuus.
Nykypäivän oppilaitosrehtoreiden työmäärä on tutkimusten mukaan kasvanut eikä entiset
ratkaisut ja rakenteet riitä tämän päivän haasteisiin. Joka kymmenes rehtori on uupunut ja
kolmasosa vaarassa uupua ja pahimmillaan rehtorin uupumus heijastuu myös henkilökuntaan ja
oppilaisiin. Myös rehtoreiden koulutusta olisi uusittava vastaamaan paremmin rehtorin
työssään tarvitsemiaan kompetensseja.
Tässä pro gradu -työssä selvitetään, millaisia kyvykkyyksiä rehtorit tarvitsevat nykyään työssään
ja riittävätkö heidän taitonsa ja saamansa koulutus työn vaatimuksiin. Tutkimuksen tekoaikaan
päällä oli myös maailmanlaajuinen koronaepidemia, josta seurasi poikkeusaika kouluissakin.
Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten oppilaitosjohtaminen eroaa poikkeusaikana ja millaisia
johtamiskompetensseja silloin tarvitaan.
Tutkimus on toteutettu laadullisella tutkimusotteella, puolistrukturoidulla haastattelulla ja se
perustuu viiden eri asteen oppilaitosjohtajan yksilöhaastatteluun. Teoriaosassa selkeytettiin
kyvykkyys ja kompetenssikäsitteitä sekä johtamiskompetensseja oppilaitosorganisaatiossa.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että rehtoreiden johtamiskompetensseista nousi
esiin erityisesti itsensä johtamiskompetenssi, ihmisten johtamiskompetenssi, työyhteisön
kehittämiskompetenssi ja nyt poikkeusaikana muutosjohtamiskompetenssi. Rehtorit kokivat,
että heidän kyvykkyytensä riittävät hyvin työssä tarvittaviin haasteisiin. Rehtorit pitävät
työstään, tuntevat itsensä, omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja ovat löytäneet omat keinonsa
palautua työstä.
_____________________________________________________________________________
AVAINSANAT: oppilaitosjohtaja, rehtori, kyvykkyys, kompetenssi