Semantisk analys av Kaari Utrios bok Haukka, minun rakkaani och dess svenska översättning
Tuiskunen, Henna (2020-11-21)
21.11.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112192275
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112192275
Tiivistelmä
Pro gradu tutkielmani on käännösanalyysi, jossa tutkin kuinka Kaari Utrion kirjoittama romaani Haukka, minun rakkaani ja siitä tehty käännös eroavat semanttisesti toisistaan. Tutkin tarkemmin millaisia valintoja kääntäjä on tehnyt ja millaisia poisjättöjä, lisäyksiä, merkitys- ja sanaeroavaisuuksia käännöksessä on verrattuna alkuperäiseen tekstiin. Tutkimuksessani pohdin, millaisia vapauksia kääntäjä on työssään ottanut ja miten lähdetekstiä olisi vaihtoehtoisesti voinut kääntää, niin että se tarkemmin vastaisi lähdetekstiä.
Analyysissani olen jakanut semanttiset erot lähde- ja kohdetekstin välillä eri kategorioihin. Kategoriat perustuvat Rune Ingon (1990) luokitteluun. Tutkimuksessani on kolme pääkategoriaa: poisjätöt, merkityserot ja lisäykset. Merkityserokategoria jakautuu edelleen kahteen alakategoriaan, jotka ovat epätarkkuudet ja käännösvirheet. Tutkimukseni menetelmä on kvalitatiivinen ja menettelytapana olen käyttänyt lähilukua. Tutkimusmateriaalini koostuu kirjan kappaleista yksi ja seitsemän.
Käännösanalyysini osoittaa, että suurin osa eroavaisuuksista lähde- ja kohdetekstin välillä on merkityseroavaisuuksia. Useimmiten kohdetekstissä on käytetty käännösvastinetta, joka erosi sanasta, jota oli käytetty suomenkielisessä tekstissä. Vaikka suomenkieliselle sanalle on olemassa selvä ruotsinkielinen vastine, on kääntäjä kuitenkin päättänyt käyttää muuta käännösvastinetta, josta on muodostunut muun muassa merkitysvivahteita. Merkittäviä tarinaa muuttavia merkityseroja ei käännöksessä kuitenkaan ollut, mutta yksityiskohtia muuttavia sanoja käännöksestä kyllä löytyi. Suurin osa merkityseroista ovat tunnetta kuvaavia sanoja, jolloin kirjan henkilön tunnetila välittyy erilaisena suomenkielisestä ja ruotsinkielisestä kirjasta. Näin myös lukijalle välittyvä tunne on erilainen.
Analyysissani olen jakanut semanttiset erot lähde- ja kohdetekstin välillä eri kategorioihin. Kategoriat perustuvat Rune Ingon (1990) luokitteluun. Tutkimuksessani on kolme pääkategoriaa: poisjätöt, merkityserot ja lisäykset. Merkityserokategoria jakautuu edelleen kahteen alakategoriaan, jotka ovat epätarkkuudet ja käännösvirheet. Tutkimukseni menetelmä on kvalitatiivinen ja menettelytapana olen käyttänyt lähilukua. Tutkimusmateriaalini koostuu kirjan kappaleista yksi ja seitsemän.
Käännösanalyysini osoittaa, että suurin osa eroavaisuuksista lähde- ja kohdetekstin välillä on merkityseroavaisuuksia. Useimmiten kohdetekstissä on käytetty käännösvastinetta, joka erosi sanasta, jota oli käytetty suomenkielisessä tekstissä. Vaikka suomenkieliselle sanalle on olemassa selvä ruotsinkielinen vastine, on kääntäjä kuitenkin päättänyt käyttää muuta käännösvastinetta, josta on muodostunut muun muassa merkitysvivahteita. Merkittäviä tarinaa muuttavia merkityseroja ei käännöksessä kuitenkaan ollut, mutta yksityiskohtia muuttavia sanoja käännöksestä kyllä löytyi. Suurin osa merkityseroista ovat tunnetta kuvaavia sanoja, jolloin kirjan henkilön tunnetila välittyy erilaisena suomenkielisestä ja ruotsinkielisestä kirjasta. Näin myös lukijalle välittyvä tunne on erilainen.