Työturvallisuuden johtamisen pirulliset ongelmat : Väkivallanuhan hallinta haastaa esimiestyötä
Keiholehti, Kirsi-Maria (2020-10-08)
Keiholehti, Kirsi-Maria
08.10.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020100778345
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020100778345
Tiivistelmä
Työväkivalta on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana sosiaali- ja terveydenhuollossa. Vuonna 2018 Kevan tekemän tutkimuksen mukaan 43 prosenttia sosiaalialan työntekijöistä oli kokenut työväkivaltaa viimeisen vuoden aikana. Viimeisten vuosien aikana henkilöstön saatavuus on myös heikentynyt. Alan vetovoimaisuuteen vaikuttaa väkivallan uhka ja siitä aiheutuva työn kuormittavuus. Väkivaltatilanteet syntyvät yleensä asiakkaan ja henkilöstön välisessä vuorovaikutustilanteessa. Esimiehen tehtävänä on huolehtia henkilöstön työn turvallisuudesta ja siitä, että asiakastyötä ohjaava lainsäädäntö toteutuu. Kyseessä on monimuotoinen pirullinen esimiestyön ongelma.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, voidaanko pirullisten ongelmien määrittelyllä selittää työturvallisuuden haasteita. Lisäksi tarkastellaan esimiestyön näkökulmasta, miten pirulliset ongelmat ilmenevät väkivallan uhan hallinnassa ja minkälaiset toimintamallit tukevat esimiestä uhka- ja väkivaltatilanteiden hallinnan pirullisuuden sietämisessä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kompleksisuusteorian pirullinen ongelma, wicked problem ja kesy ongelma, tame problem –käsiteparista.
Tutkimuksen lähestymistapa on aineistolähtöinen laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Haastatteluun osallistui kahdesta eri organisaatiosta kolme turvallisuuden asiantuntijaa ja kuusi esimiestä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten tarkastelussa tuodaan esille keskeiset työturvallisuuden johtamisen pirulliset ongelmat sekä toimintamallit, jotka auttavat esimiehiä sen pirullisuuden sietämisessä.
Tutkimustulosten perusteella väkivallattoman työpäivän rakentumiseen vaikuttavat työntekijään, asiakkaaseen, esimieheen ja työyhteisöön liittyvät tekijät. Tekijät ovat sekä keskenään että suhteessa ympäristöön systeemisessä vuorovaikutuksessa, ja siksi ongelman hallintakeinot vaihtelevat eri tilanteissa ja keinojen valinta edellyttää kontekstin huomioimista. Väkivallan uhkaa ei voi poistaa kokonaan sosiaalialalta, mutta sen pirullisuuden sietämistä voi kehittää yhteistyössä henkilöstön ja asiakkaiden kanssa. Jos turvallisuuden johtaminen ja väkivallan uhan hallinta tunnistetaan ja hyväksytään pirulliseksi ongelmaksi, se aiheuttaa vähemmän negatiivisia vaikutuksia yksilöille ja työyhteisöille.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, voidaanko pirullisten ongelmien määrittelyllä selittää työturvallisuuden haasteita. Lisäksi tarkastellaan esimiestyön näkökulmasta, miten pirulliset ongelmat ilmenevät väkivallan uhan hallinnassa ja minkälaiset toimintamallit tukevat esimiestä uhka- ja väkivaltatilanteiden hallinnan pirullisuuden sietämisessä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kompleksisuusteorian pirullinen ongelma, wicked problem ja kesy ongelma, tame problem –käsiteparista.
Tutkimuksen lähestymistapa on aineistolähtöinen laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Haastatteluun osallistui kahdesta eri organisaatiosta kolme turvallisuuden asiantuntijaa ja kuusi esimiestä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten tarkastelussa tuodaan esille keskeiset työturvallisuuden johtamisen pirulliset ongelmat sekä toimintamallit, jotka auttavat esimiehiä sen pirullisuuden sietämisessä.
Tutkimustulosten perusteella väkivallattoman työpäivän rakentumiseen vaikuttavat työntekijään, asiakkaaseen, esimieheen ja työyhteisöön liittyvät tekijät. Tekijät ovat sekä keskenään että suhteessa ympäristöön systeemisessä vuorovaikutuksessa, ja siksi ongelman hallintakeinot vaihtelevat eri tilanteissa ja keinojen valinta edellyttää kontekstin huomioimista. Väkivallan uhkaa ei voi poistaa kokonaan sosiaalialalta, mutta sen pirullisuuden sietämistä voi kehittää yhteistyössä henkilöstön ja asiakkaiden kanssa. Jos turvallisuuden johtaminen ja väkivallan uhan hallinta tunnistetaan ja hyväksytään pirulliseksi ongelmaksi, se aiheuttaa vähemmän negatiivisia vaikutuksia yksilöille ja työyhteisöille.