Valitusoikeus ympäristöluvasta
Jussila, Taru (2006)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Puhtaan ja terveellisen ympäristön merkitys kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä on menneitten vuosikymmenien aikana koettu yhä tärkeämmäksi arvoksi. Kun aikanaan ympäristönsuojelun lainsäädäntö syntyi ratkaisuna kulloinkin ilmenevään yksittäiseen ongelmaan, todettiin myöhemmin sääntelyn huomioivan riittämättömästi eri ympäristöelementit. Myös kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen oli tavoitteena monissa kansainvälisissä sopimuksissa, joita Suomikin sitoutui noudattamaan. Puutteita pyrittiin korjaamaan ensi asteessa ympäristölupamenettelylailla ja sen jälkeen ympäristösuojelulailla, jolloin esimerkiksi yhteisöjen valitusoikeutta laajennettiin. Kansalaisten osallistumisoikeuksia lisättiin kansainvälisten tavoitteiden mukaisesti. Perusoikeusluetteloon lisättiin kaikkien vastuu puhtaasta luonnosta sekä julkisen vallan velvoite toimia osallistumisoikeuksia edistävästi.
Tutkimuksessa on selvitetty sitä, kuka saa ympäristölupapäätöksestä valittaa. Valitusoikeutta on pohdittu erikseen asianosaisen, yhdistysten, kunnan, ympäristöviranomaisten ja muiden yleistä etua ajavien viranomaisten kannalta. Erityisesti tarkastellaan niitä perusteita, joilla valitusoikeus on joko myönnetty tai evätty. Tutkimuksessa on myös seurattu mitkä tahot valitusoikeuttaan käyttävät, sekä ympäristöperusoikeuden vaikutusta valitusoikeuteen.
Tutkimus kuuluu ympäristöoikeuden alaan ja on luonteeltaan oikeusdogmaattinen. Työn keskeisimpiä käsitteitä ovat valitusoikeus, ympäristölupa sekä ympäristöperusoikeus. Lähdemateriaalina tutkimuksessa on käytetty voimassa olevaa oikeutta, oikeuskirjallisuutta sekä KHO:n että alempien muutoksenhakuviranomaisten ratkaisuja.
Suurin osa ympäristölupapäätöksestä KHO:een valittavista on asianosaisia. Asianosaisten suhteen valitukset tutkitaan, jos toiminnosta aiheutuu tai saattaa aiheutua valittajalle haittaa. Alueelliset ympäristökeskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ovat toimineet aktiivisesti valittajatahona. Ympäristönsuojeluviranomaisen valitukset on jätetty tutkimatta, jos tavoitteena on joku muu kuin ympäristön tilan parantaminen. Samoin on jätetty tutkimatta kunnan tekemä valitus yleisen edun ajajana, jos asia on merkitykseltään vähäinen. Yleistä etua ajava viranomainen tekee valituksen harvoin. Yhdistysten osalta YSL:n mukainen valitusoikeus on vakiintunut, mutta rajanvetoa käydään muiden ympäristöllisten lupien mukaisista valitusoikeuksista. Perusoikeusmyönteisen laintulkinnan perusteella on valitusoikeus myönnetty erityistä ympäristönsuojelutoimintaa harjoittavalle yhdistykselle, mutta yleisesti parempaan ympäristöön tähtäävien yhdistysten valitusoikeus on vielä tähän mennessä evätty. KHO:n päätöksistä on nähtävissä halu laajentaa yhdistysten valitusoikeutta muitakin ympäristöllisiä lupia koskien, ja tämä toteutunee lähitulevaisuudessa.
Tutkimuksessa on selvitetty sitä, kuka saa ympäristölupapäätöksestä valittaa. Valitusoikeutta on pohdittu erikseen asianosaisen, yhdistysten, kunnan, ympäristöviranomaisten ja muiden yleistä etua ajavien viranomaisten kannalta. Erityisesti tarkastellaan niitä perusteita, joilla valitusoikeus on joko myönnetty tai evätty. Tutkimuksessa on myös seurattu mitkä tahot valitusoikeuttaan käyttävät, sekä ympäristöperusoikeuden vaikutusta valitusoikeuteen.
Tutkimus kuuluu ympäristöoikeuden alaan ja on luonteeltaan oikeusdogmaattinen. Työn keskeisimpiä käsitteitä ovat valitusoikeus, ympäristölupa sekä ympäristöperusoikeus. Lähdemateriaalina tutkimuksessa on käytetty voimassa olevaa oikeutta, oikeuskirjallisuutta sekä KHO:n että alempien muutoksenhakuviranomaisten ratkaisuja.
Suurin osa ympäristölupapäätöksestä KHO:een valittavista on asianosaisia. Asianosaisten suhteen valitukset tutkitaan, jos toiminnosta aiheutuu tai saattaa aiheutua valittajalle haittaa. Alueelliset ympäristökeskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ovat toimineet aktiivisesti valittajatahona. Ympäristönsuojeluviranomaisen valitukset on jätetty tutkimatta, jos tavoitteena on joku muu kuin ympäristön tilan parantaminen. Samoin on jätetty tutkimatta kunnan tekemä valitus yleisen edun ajajana, jos asia on merkitykseltään vähäinen. Yleistä etua ajava viranomainen tekee valituksen harvoin. Yhdistysten osalta YSL:n mukainen valitusoikeus on vakiintunut, mutta rajanvetoa käydään muiden ympäristöllisten lupien mukaisista valitusoikeuksista. Perusoikeusmyönteisen laintulkinnan perusteella on valitusoikeus myönnetty erityistä ympäristönsuojelutoimintaa harjoittavalle yhdistykselle, mutta yleisesti parempaan ympäristöön tähtäävien yhdistysten valitusoikeus on vielä tähän mennessä evätty. KHO:n päätöksistä on nähtävissä halu laajentaa yhdistysten valitusoikeutta muitakin ympäristöllisiä lupia koskien, ja tämä toteutunee lähitulevaisuudessa.