EU:n yleinen tietosuoja-asetus : Hyvän tavan mukaista ja tehokkuuden toteutumisen edellytykset varmistavaa lainsäädäntöä
Varelius, Leena (2020-05-27)
Varelius, Leena
27.05.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052739367
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052739367
Tiivistelmä
Henkilötietojen käsittelystä säädetään tänä päivänä Euroopan unionin yleisellä tietosuoja-asetuksella, joka on astunut voimaan keväällä 2018. Asetuksella säädetään luonnollisten henkilöiden henkilötietojen suojasta ja niiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopan unionin rajojen sisällä, huomioiden myös tietojen siirron kolmansiin maihin. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoituksena on yhtenäistää henkilötietojen käsittelyä unionin alueella, ja ottaa huomioon uudella tavalla organisaatioiden velvollisuudet sekä luonnollisten henkilöiden oikeudet henkilötietojen suojan osalta.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, onko kyseinen lainsäädäntö hyvän tavan oikeusperiaatteen mukaista, sekä varmistetaanko kansallisella lainsäädännöllä tehokkaan tietosuojan toteutumisen edellytykset. Vastauksia pyrittiin löytämään määrittelemällä ensin mitä tarkoitetaan hyvällä tavalla ja mitä kyseinen oikeusperiaate pitää sisällään. Tämän jälkeen sitä peilattiin tietosuoja-asetuksen lainsäädäntöön, pyrkien löytämään viitteitä hyvän tavan mukaisuudesta, tai sen vastaisuudesta esimerkiksi asetuksen käsitteistön osalta. Tutkielmassa havaittiin lainsäädännössä löytyvän käsitteistöä, joka ei täytä hyvän tavan periaatteen mukaisia perusteita, mutta todettiin lainsäädännön kuitenkin pääsääntöisesti olevan hyvän tavan mukaista. Kansallisen lainsäädännön osoitettiin niin ikää pääsääntöisesti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta varmistavan tietosuojan tehokkaan toteutumisen edellytykset.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, onko kyseinen lainsäädäntö hyvän tavan oikeusperiaatteen mukaista, sekä varmistetaanko kansallisella lainsäädännöllä tehokkaan tietosuojan toteutumisen edellytykset. Vastauksia pyrittiin löytämään määrittelemällä ensin mitä tarkoitetaan hyvällä tavalla ja mitä kyseinen oikeusperiaate pitää sisällään. Tämän jälkeen sitä peilattiin tietosuoja-asetuksen lainsäädäntöön, pyrkien löytämään viitteitä hyvän tavan mukaisuudesta, tai sen vastaisuudesta esimerkiksi asetuksen käsitteistön osalta. Tutkielmassa havaittiin lainsäädännössä löytyvän käsitteistöä, joka ei täytä hyvän tavan periaatteen mukaisia perusteita, mutta todettiin lainsäädännön kuitenkin pääsääntöisesti olevan hyvän tavan mukaista. Kansallisen lainsäädännön osoitettiin niin ikää pääsääntöisesti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta varmistavan tietosuojan tehokkaan toteutumisen edellytykset.