High-end brändien suojaaminen
Wickström, Jenni (2020)
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051738017
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051738017
Tiivistelmä
Brändien laiton kopiointi on lisääntynyt jatkuvasti 2000-luvulla, jota on edesauttanut muun muassa internet sekä kaupankäynnin esteiden purkaminen. Varsinkin suuret high-end brändit ovat piratismille alttiita, jonka seurauksena näiden tavaramerkkien omistajat kärsivät huomattavia taloudellisia, mutta myös imagollisia tappioita. Näitä luksusbrändejä on mahdollista suojata immateriaalioikeuksilla, jotka antavat suojaa yritysten aineettomalle omaisuudelle. Tähän aineettomaan omaisuuteen sisältyy myös brändi, jonka suojelu on vahvasti sidoksissa tutkielman aiheeseen. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, millä keinoilla yritykset voivat suojautua laitonta kopiointia vastaan sekä kuinka luksusbrändejä voidaan suojella immateriaalioikeuksien avulla.
Tutkielman viitekehyksessä tarkastellaan brändin suojausta tavaramerkin kautta. Brändin liiketaloustieteellisestä elementistä johtuen sille ei ole mahdollista antaa virallista oikeudellista suojaa, vaan suojaus toteutetaan joko yhden tai useamman immateriaalioikeuden yhdistelmän avulla. Tyypillisin suojausmuoto on tavaramerkki, jota tarkastellaan tässä tutkimuksessa kirjallisuuteen sekä Suomen että Euroopan unionin lainsäädäntöön pohjautuen. Koska tutkimus on myös vahvasti markkinointisidonnainen, tutkimuskirjallisuus perustuu myös markkinointiin erityisesti brändin osalta. High-end brändien ollessa aiheen keskiössä tutkielmassa sivutaan läpi myös EU-tuomioistuimen päätöksiä, jotka konkretisoivat tavaramerkin haltijoiden oikeuksia brändiinsä.
Päätelminä voidaan havaita, että high-end brändien onnistunut suojaus vaatii immateriaalioikeudellisten lainsäädäntöjen yhtenäistämistä talousalueiden kesken. Tähän ollaan pyritty muun muassa erilaisten kansainvälisten sopimusten avulla, mutta eroavaisuudet ovat silti liian suuria joidenkin maiden välillä. Lisäksi olisi tärkeää, että immateriaalioikeuksien hakemisprosessit olisivat mahdollisimman yksinkertaisia tavaramerkinhaltijoille. Toisaalta aiheeseen liittyy vahvasti myös kuluttajien käyttäytyminen ja arvomaailma: hyväksyvä asenne piratismia kohtaan on jatkuvassa kasvussa, jota tulisi pyrkiä muuttamaan koko kansantalouden näkökulmasta erityisesti viranomaisten ja median avulla.
Tutkielman viitekehyksessä tarkastellaan brändin suojausta tavaramerkin kautta. Brändin liiketaloustieteellisestä elementistä johtuen sille ei ole mahdollista antaa virallista oikeudellista suojaa, vaan suojaus toteutetaan joko yhden tai useamman immateriaalioikeuden yhdistelmän avulla. Tyypillisin suojausmuoto on tavaramerkki, jota tarkastellaan tässä tutkimuksessa kirjallisuuteen sekä Suomen että Euroopan unionin lainsäädäntöön pohjautuen. Koska tutkimus on myös vahvasti markkinointisidonnainen, tutkimuskirjallisuus perustuu myös markkinointiin erityisesti brändin osalta. High-end brändien ollessa aiheen keskiössä tutkielmassa sivutaan läpi myös EU-tuomioistuimen päätöksiä, jotka konkretisoivat tavaramerkin haltijoiden oikeuksia brändiinsä.
Päätelminä voidaan havaita, että high-end brändien onnistunut suojaus vaatii immateriaalioikeudellisten lainsäädäntöjen yhtenäistämistä talousalueiden kesken. Tähän ollaan pyritty muun muassa erilaisten kansainvälisten sopimusten avulla, mutta eroavaisuudet ovat silti liian suuria joidenkin maiden välillä. Lisäksi olisi tärkeää, että immateriaalioikeuksien hakemisprosessit olisivat mahdollisimman yksinkertaisia tavaramerkinhaltijoille. Toisaalta aiheeseen liittyy vahvasti myös kuluttajien käyttäytyminen ja arvomaailma: hyväksyvä asenne piratismia kohtaan on jatkuvassa kasvussa, jota tulisi pyrkiä muuttamaan koko kansantalouden näkökulmasta erityisesti viranomaisten ja median avulla.