Oikeusperiaatteet oikeuslähteenä: samapalkkaisuusperiaatteen oikeusperiaateluontoisuus
Juonoja, Terhi (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Oikeusperiaate on yksi oikeuslähde muiden joukossa. Oikeuslähteenä oikeusperiaatteen syvällisempi oikeusteoreettinen tarkastelu usein unohdetaan, vaikka oikeusperiaatteilla onkin aina ollut erittäin tärkeä asema oikeuslähteenä. Oikeusperiaatteilla on omat normityypille ominaiset erityispiirteensä, joista on tutkijoiden keskuudessa kiistelty paljon aikojen kuluessa. Nyky-yhteiskunnan vaatimukset ja erityisesti oikeuskehitys perus- ja ihmisoikeuksia korostavaksi ja tarkoin säännellyksi järjestelmäksi ovat vaikuttaneet oikeusperiaatteita koskeviin käsityksiin. Kansainvälistyminen ja integraatiokehitys ovat myös harmonisoineet ja korostaneet yhteisesti tärkeäksi tunnustettujen oikeusperiaatteiden asemaa. Samapalkkaisuusperiaate on juuri tällainen vanha periaate, johon oikeuskehitys on vaikuttanut. Tutkimuksen tarkoituksena onkin tutustua oikeusperiaatteita koskeviin teorioihin sekä tarkastella samapalkkaisuusperiaatetta oikeusperiaatteena näiden teorioiden sekä oikeuskehityksen valossa.
Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat oikeusperiaate, oikeuslähde sekä samapalkkaisuusperiaate. Tutkimuksen tarkastelunäkökulma on lähinnä oikeusteoreettinen, sisältäen myös oikeusdogmaattisia piirteitä. Tutkimus etenee yleisestä kaikkiin oikeusperiaatteisiin kohdistuvasta oikeusteoreettisesta tiedosta kohti erityistä ja yhtä oikeusperiaatetta koskevaa tietoa. Aluksi tutkimuksessa tarkastellaan oikeusperiaatteiden erityispiirteitä normityyppinä sekä oikeusperiaatteiden eroavuutta oikeussäännöistä. Tämän jälkeen tutkimuksen huomio kiinnittyy oikeusperiaatteiden velvoittavuuteen, yleisyyteen sekä siihen, miten oikeus-periaatteita voidaan luokitella ja millainen asema niillä nähdään olevan muiden oikeuslähteiden joukossa. Oikeusperiaatteita koskevan oikeusteoreettisen osuuden jälkeen tutkimus kohdistuu samapalkkaisuusperi-aatteeseen ja sitä tukeviin oikeuslähteisiin ja oikeuskäytäntöön. Lopuksi tarkastellaan samapalkkaisuusperiaatetta oikeusperiaateteorioiden valossa. Tutkimusaineistona on käytetty pääasiassa oikeusteoreettista kirjallisuutta sekä samapalkkaisuutta koskevaa lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia. Samapalkkaisuusperiaatetta on lisäksi pyritty selventämään oikeustapausten avulla.
Oikeusperiaateteoriat eivät täysin vastaa oikeuskehitystä. Suomalaisessa tutkimuksessa lähtökohdaksi on otettu, että oikeusnormit jakaantuvat sääntöihin ja periaatteisiin ja näiden normityyppien tunnistamista ja luokittelemista on pidetty tärkeänä. Yksiselitteisiä, tarkkoja ja lopullisen tyhjentäviä kriteerejä sääntöjen ja periaatteiden erottelulle ei kuitenkaan voida katsoa olevan. Oikeuskehityksen katsotaan laajentaneen oikeusperiaatteiden kategoriaa koskemaan hyvinkin erilaisia oikeusperiaatteita, eikä normin luonne asiallisesti ottaen voi riippua vain siitä, millaista nimikettä normista käytetään. Samapalkkaisuusperiaatteesta voidaan löytää sekä oikeusperiaatteille että oikeussäännöille ominaisia piirteitä. Samapalkkaisuusperiaate on terminologisesti oikeusperiaate, jolla on vahva velvoittavuus sekä lainsäädännön ja oikeuskäytännön tuki. Samapalkkaisuusperiaate puolustaa tärkeitä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liitettyjä arvoja työelämän palkkauksessa sekä sisältää myös EY-oikeudellisille periaatteille tyypillisiä piirteitä.
Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat oikeusperiaate, oikeuslähde sekä samapalkkaisuusperiaate. Tutkimuksen tarkastelunäkökulma on lähinnä oikeusteoreettinen, sisältäen myös oikeusdogmaattisia piirteitä. Tutkimus etenee yleisestä kaikkiin oikeusperiaatteisiin kohdistuvasta oikeusteoreettisesta tiedosta kohti erityistä ja yhtä oikeusperiaatetta koskevaa tietoa. Aluksi tutkimuksessa tarkastellaan oikeusperiaatteiden erityispiirteitä normityyppinä sekä oikeusperiaatteiden eroavuutta oikeussäännöistä. Tämän jälkeen tutkimuksen huomio kiinnittyy oikeusperiaatteiden velvoittavuuteen, yleisyyteen sekä siihen, miten oikeus-periaatteita voidaan luokitella ja millainen asema niillä nähdään olevan muiden oikeuslähteiden joukossa. Oikeusperiaatteita koskevan oikeusteoreettisen osuuden jälkeen tutkimus kohdistuu samapalkkaisuusperi-aatteeseen ja sitä tukeviin oikeuslähteisiin ja oikeuskäytäntöön. Lopuksi tarkastellaan samapalkkaisuusperiaatetta oikeusperiaateteorioiden valossa. Tutkimusaineistona on käytetty pääasiassa oikeusteoreettista kirjallisuutta sekä samapalkkaisuutta koskevaa lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia. Samapalkkaisuusperiaatetta on lisäksi pyritty selventämään oikeustapausten avulla.
Oikeusperiaateteoriat eivät täysin vastaa oikeuskehitystä. Suomalaisessa tutkimuksessa lähtökohdaksi on otettu, että oikeusnormit jakaantuvat sääntöihin ja periaatteisiin ja näiden normityyppien tunnistamista ja luokittelemista on pidetty tärkeänä. Yksiselitteisiä, tarkkoja ja lopullisen tyhjentäviä kriteerejä sääntöjen ja periaatteiden erottelulle ei kuitenkaan voida katsoa olevan. Oikeuskehityksen katsotaan laajentaneen oikeusperiaatteiden kategoriaa koskemaan hyvinkin erilaisia oikeusperiaatteita, eikä normin luonne asiallisesti ottaen voi riippua vain siitä, millaista nimikettä normista käytetään. Samapalkkaisuusperiaatteesta voidaan löytää sekä oikeusperiaatteille että oikeussäännöille ominaisia piirteitä. Samapalkkaisuusperiaate on terminologisesti oikeusperiaate, jolla on vahva velvoittavuus sekä lainsäädännön ja oikeuskäytännön tuki. Samapalkkaisuusperiaate puolustaa tärkeitä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liitettyjä arvoja työelämän palkkauksessa sekä sisältää myös EY-oikeudellisille periaatteille tyypillisiä piirteitä.