Onko älykäs sopimus oikeudellinen sopimus jo nyt vai vasta tulevaisuudessa?

Abstract

Tutkielman kirjoittamishetkellä älykäs sopimus on vasta nouseva ilmiö, mutta se on siitä huolimatta jo suuria odotuksia herättävä uusi disruptiivinen innovaatio maailmanlaajuisesti. Älykäs sopimus on uudenlainen lohkoketjuteknologialle perustuva sopimusinstrumentti, jonka avulla perinteinen sopimuskäytäntö on mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti vallitsevassa lohkoketjuteknologisessa ympäristössä. Älykäs sopimus on poikkeava disruptiivinen innovaatio siinä mielessä, että sen onnistuneessa sopimuskäytännöllisessä hyödyntämisessä merkittävässä asemassa on oikeudellinen sääntely. Tutkielmassa huolta herättää se, että älykäs sopimus on tästä huolimatta yhä oikeudellisesti asemoimatta ja näin myös sääntelemättä kansallisessa sopimusoikeudellisessa ympäristössä. Ei ole selvää, miten älykäs sopimus sijoittuu tällä hetkellä osaksi kansallista sopimusoikeudellista oikeusjärjestystä. Tutkielman tavoite on tästä syystä selvittää, onko voimassa oleva kansallinen sopimusoikeus tarkoituksenmukaisesti soveltuva lähtökohta silloin, kun sääntelyobjekti sijaitsee vallitsevassa lohkoketjuteknologisessa ympäristössä.

Tutkielman tutkimusmetodi on ensisijaisesti oikeusdogmatiikka, mutta nyt käsillä olevaa tutkimusongelmaa on luonnollista tarkastella myös tietojärjestelmä- ja liiketaloustieteellisesti. Tutkielman tutkimuskysymys on ”Onko älykäs sopimus oikeudellinen sopimus kansallisessa sopimusoikeudellisessa ympäristössä?” ja tästä kysymyksestä on muodostettu tutkimusavuksi kaksi alakysymystä, joiden avulla on mahdollista nostaa esille kansallisesta sopimusoikeudellisesta oikeusjärjestyksestä juuri ne kaksi oikeudellisen sopimuksen edellytyskokonaisuutta, joilla on tällä hetkellä todennäköisintä oikeudellista merkitystä. Tutkielman ensimmäinen edellytyskokonaisuus muodostuu kansallisista sopimusoikeudellisista oikeusperiaatteista, joiden avulla on tarkoitus selvittää ”Minkälainen älykäs sopimus voi syntyä oikeudelliseksi sopimukseksi kansallisessa sopimusoikeudellisessa ympäristössä?”. Tutkielman toinen edellytyskokonaisuus muodostuu kansallisista oikeudellisen sopimuksen syntymisen menetelmistä, joiden avulla on tarkoitus selvittää ”Millä tavalla älykäs sopimus voi syntyä oikeudelliseksi sopimukseksi kansallisessa sopimusoikeudellisessa ympäristössä?”.

Tutkielman tutkimustulos osoittaa, että tällä hetkellä vain perusteellisesti oikeudellisesti rajatussa sopimuskäytännössä älykäs sopimus on lähes ongelmattomasti oikeudellinen sopimus kansallisessa sopimusoikeudellisessa ympäristössä. Tutkielmassa nousee nimittäin esille, että älykäs sopimus luo useita sopimusoikeudellisia ongelmia silloin, jos oikeudellinen tulkinta perustuu vain voimassa olevalle sopimusoikeudelle kansallisessa sopimusoikeudellisessa ympäristössä. Tutkielmassa on näin mahdollista todeta, että voimassa oleva kansallinen sopimusoikeus on vain osittain tarkoituksenmukaisesti soveltuva lähtökohta silloin, kun sääntelyobjekti sijaitsee vallitsevassa lohkoketjuteknologisessa ympäristössä. Tutkielmassa on tästä syystä nostettu esille useita jatkotutkimuskysymyksiä, sillä epävarma oikeustila heikentää huomattavasti kansallista kilpailukykyisyyttä. Näin siksi, että sääntelemättömyys on yksi todennäköisimmistä syistä sille, että älykäs sopimus jää hyödyntämättä täydessä potentiaalissa sopimuskäytännössä.