Asiakkaan erityistarpeiden huomioiminen sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa
Tuomi, Ida (2020)
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042722667
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042722667
Tiivistelmä
Julkisia hankintoja tehtäessä on hankintayksikön noudatettava hankintalakia (1397/2016). Hankintalaki on menettelytapalaki, joka ei pääsääntöisesti säätele hankintojen sisällöstä. Hankinnan sisältö korostuu, kun hankinnan kohteena ovat sosiaali- ja terveyspalvelut. Sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältö on asiakkaiden oikeuksien turvaamiseksi merkittävä asia, erityisesti palvelujen laatu on keskeisessä roolissa. Tutkimuksessani keskityn sosiaali- ja terveyspalvelujen sisällön huomioimisen osalta nimenomaan asiakkaiden erityistarpeiden huomioimiseen hankintoja toteutettaessa. Pääasiassa keskityn vammaisten henkilöiden erityistarpeisiin ja niiden huomioimiseen osana vammaisen henkilön oikeuksien turvaamista. Asiakkaiden erityistarpeen huomioiminen osana hankinnan toteutusta on hyvin tärkeää hankinnan onnistuneen lopputuloksen kannalta. Keskeinen kysymys onkin, miten erityistarpeet tulisi lainmukaisesti huomioida osana julkisia hankintoja. Lisäkysymyksensä tilanteeseen luo kuitenkin erityistarpeen määritelmä itsessään.
Kyseessä on oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa etenen lakia tulkitsemalla ja systematisoimalla perusteltuihin johtopäätöksiin. Keskeisessä roolissa tutkielman lähdeaineistossa on lainsäädäntö, erityisesti hankintalaki. Myös hallituksen esityksillä sekä oikeuskäytännöllä on roolinsa erityistarvetta määriteltäessä. Oikeudellinen kirjallisuus sekä eri tahojen antamat ohjeet hankintoihin, erityisesti vammaispalveluihin, liittyen nousevat myös keskeiseen asemaan tutkielman lähdeaineistona.
Hankintalaissa velvoitetaan hankintayksikköä huomioimaan asiakkaan erityistarpeet, mutta termiä ei tällaisenaan juuri muualla lainsäädännössä käytetä. Edes sosiaali- ja terveysalan substanssilainsäädännössä ei esiinny erityistarpeita, sen sijaan puhutaan yksilöllisistä sekä henkilökohtaisista tarpeista. Riittävään erityistarpeiden huomioimiseen ei ole otettu myöskään oikeuskäytännössä juuri kantaa. Sellaisena kuin erityistarpeet hankintalain mukaan käsitämme, antaa hankintalaki kuitenkin hyvät mahdollisuudet huomioida asiakkaan erityistarpeet sosiaali- ja terveyspalveluja hankittaessa. Esimerkiksi hankinnan suunnittelun yhteydessä voi erityistarpeita painottaa kuinka paljon tahansa. Niiden turvaamiseksi voi hankintayksikkö vapaasti valita esimerkiksi sopivan hankintamenettelyn. Erityistarpeiden turvaamisen esillä pitäminen koko hankintaprosessin ajan, turvaa niiden toteutumista lopullisessa palveluhankinnassa.
Asiakkaan erityistarpeet ovat hyvin yksilöllisiä ja vaikeasti määriteltävissä. Jokainen henkilö voi myös kokea erityistarpeensa oman vammansa tai sairautensa johdosta eri tavoin. Erityistarpeita on kuitenkin mahdollista huomioida osana sosiaali- ja terveyspalveluhankinnan prosessia, jotta päädytään sekä hankintayksikköä että asiakasta miellyttävään lopputulokseen.
Kyseessä on oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa etenen lakia tulkitsemalla ja systematisoimalla perusteltuihin johtopäätöksiin. Keskeisessä roolissa tutkielman lähdeaineistossa on lainsäädäntö, erityisesti hankintalaki. Myös hallituksen esityksillä sekä oikeuskäytännöllä on roolinsa erityistarvetta määriteltäessä. Oikeudellinen kirjallisuus sekä eri tahojen antamat ohjeet hankintoihin, erityisesti vammaispalveluihin, liittyen nousevat myös keskeiseen asemaan tutkielman lähdeaineistona.
Hankintalaissa velvoitetaan hankintayksikköä huomioimaan asiakkaan erityistarpeet, mutta termiä ei tällaisenaan juuri muualla lainsäädännössä käytetä. Edes sosiaali- ja terveysalan substanssilainsäädännössä ei esiinny erityistarpeita, sen sijaan puhutaan yksilöllisistä sekä henkilökohtaisista tarpeista. Riittävään erityistarpeiden huomioimiseen ei ole otettu myöskään oikeuskäytännössä juuri kantaa. Sellaisena kuin erityistarpeet hankintalain mukaan käsitämme, antaa hankintalaki kuitenkin hyvät mahdollisuudet huomioida asiakkaan erityistarpeet sosiaali- ja terveyspalveluja hankittaessa. Esimerkiksi hankinnan suunnittelun yhteydessä voi erityistarpeita painottaa kuinka paljon tahansa. Niiden turvaamiseksi voi hankintayksikkö vapaasti valita esimerkiksi sopivan hankintamenettelyn. Erityistarpeiden turvaamisen esillä pitäminen koko hankintaprosessin ajan, turvaa niiden toteutumista lopullisessa palveluhankinnassa.
Asiakkaan erityistarpeet ovat hyvin yksilöllisiä ja vaikeasti määriteltävissä. Jokainen henkilö voi myös kokea erityistarpeensa oman vammansa tai sairautensa johdosta eri tavoin. Erityistarpeita on kuitenkin mahdollista huomioida osana sosiaali- ja terveyspalveluhankinnan prosessia, jotta päädytään sekä hankintayksikköä että asiakasta miellyttävään lopputulokseen.