Frederick W. Taylor ja tieteellisen liikkeenjohdon tarina : Kriittinen johtamistutkimus taylorismin muodostumisesta, omaksumisesta ja kontribuutiosta sekä johtamisen että johtamisen tieteenalan kehittymiseen
Kajosmaa, Jesse (2020-04-27)
Kajosmaa, Jesse
27.04.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042722708
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042722708
Tiivistelmä
Taylorin ja tieteellisen liikkeenjohdon rooli on niiden kritisoinnista huolimatta yleisesti tunnistettu johtamisen genealogisessa kehittymisessä. Yleinen käsitys taylorismista kuitenkin poikkeaa kriittisen johtamistutkimuksen esittämästä näkemyksestä ja kritiikistä. Viime aikoina myös valtavirran johtamistutkimukseen on kohdistettu perustavanlaatuista kritiikkiä. Palaamalla nykymuotoisen johtamisen muodostumisen juurille, tutkimuksessa pyrittiin tarjoamaan selitys kritiikille tarkastelemalla sitä osana taylorismin kehittymistä. Tutkimustavoitteena oli kriittisen johtamistutkimuksen näkökulmasta tarkastella taylorismista esitettyä kritiikkiä tarjoten emansipaatiota suhteessa valtavirran johtamistutkimukseen. Tutkimustehtäväksi tarkentui tieteellisen liikkeenjohdon muodostumisen, omaksumisen ja kontribuution kriittinen tarkastelu sekä arviointi diskurssien ja tapahtumien kulun perusteellisen selvittämisen kautta.
Tutkimuksen teoriapohja rakentui kriittiseen teoriaan tukeutuvasta kriittisestä johtamistutkimuksesta ja tieteellisestä liikkeenjohdosta. Kriittisen johtamistutkimuksen päämäärät yhdessä emansipatorisen tiedonintressin kanssa ohjasivat tutkimuksenasettelua. Tutkimus toteutettiin integroituna kirjallisuuskatsauksena, jota täydennettiin aineistoanalyysissä kriittisellä diskurssianalyysin triangulaatiolla. Tutkimusaineisto hankittiin sähköisellä aineistohaulla ja sitä täydennettiin potentiaalisen tutkimusaineiston alkuperäislähteillä. Aineistotyypiltään monimuotoisesta tutkimusmateriaalista kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin tutkimusongelmaa parhaiten selittivät julkaisut.
Tulokset osoittavat, ettei tieteellinen liikkeenjohto ole ollut sitä, miksi se yleisesti on mielletty. Taylor on monilta osin sepittänyt tieteellisen liikkeenjohdon tarinan liioitellen sen tosiasiallisia saavutuksia. Tästä huolimatta – tai juuri tästä syystä – se omaksuttiin laajalti tehokkuuden aikakaudella. Se tarjosikin ratkaisun niin aikakauden teollisuuden ja työvoimakonfliktien vaatimuksiin kuin uuden johtamisen tieteenalan sisällön tarpeeseen. Vaikkei Taylorin sepittämä tarina pystynyt vastaamaan suureellisiin lupauksiinsa, sen vaikutus johtamisen kehitykseen oli kauaskantoinen. Taylorin kontribuutio johtamiselle perustuu ennen kaikkea johtamisen yleistämiseen, johon sekä johtaminen ammattina että tieteenalana tukeutui. Yhtä lailla johtamiseen perustavanlaatuisesti omaksuttu tekninen käsitys sekä tehokkuuden että mitattavien tulosten korostaminen voidaan liitää Taylorin perintöön – ja hänen virhepäätelmiinsä. Koska tutkimustuloksissa tarjottujen emansipaatioiden perusteella Taylorin työ johtamisen parissa voidaan kyseenalaistaa, tulee kyseenalaiseksi asettaa myös Taylorin vaikutuksesta johtamiseen omaksutut – osaltaan virheellisetkin – vallitsevat käsitykset. Ne voidaan nähdä myös johtamisesta esitetyn viimeaikaiseen kritiikkiin lähteenä. Se herättääkin tarpeen johtamisen tieteenalan perustan ja siihen omaksuttujen käsitteiden kriittiselle jatkotutkimukselle.
Tutkimuksen teoriapohja rakentui kriittiseen teoriaan tukeutuvasta kriittisestä johtamistutkimuksesta ja tieteellisestä liikkeenjohdosta. Kriittisen johtamistutkimuksen päämäärät yhdessä emansipatorisen tiedonintressin kanssa ohjasivat tutkimuksenasettelua. Tutkimus toteutettiin integroituna kirjallisuuskatsauksena, jota täydennettiin aineistoanalyysissä kriittisellä diskurssianalyysin triangulaatiolla. Tutkimusaineisto hankittiin sähköisellä aineistohaulla ja sitä täydennettiin potentiaalisen tutkimusaineiston alkuperäislähteillä. Aineistotyypiltään monimuotoisesta tutkimusmateriaalista kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin tutkimusongelmaa parhaiten selittivät julkaisut.
Tulokset osoittavat, ettei tieteellinen liikkeenjohto ole ollut sitä, miksi se yleisesti on mielletty. Taylor on monilta osin sepittänyt tieteellisen liikkeenjohdon tarinan liioitellen sen tosiasiallisia saavutuksia. Tästä huolimatta – tai juuri tästä syystä – se omaksuttiin laajalti tehokkuuden aikakaudella. Se tarjosikin ratkaisun niin aikakauden teollisuuden ja työvoimakonfliktien vaatimuksiin kuin uuden johtamisen tieteenalan sisällön tarpeeseen. Vaikkei Taylorin sepittämä tarina pystynyt vastaamaan suureellisiin lupauksiinsa, sen vaikutus johtamisen kehitykseen oli kauaskantoinen. Taylorin kontribuutio johtamiselle perustuu ennen kaikkea johtamisen yleistämiseen, johon sekä johtaminen ammattina että tieteenalana tukeutui. Yhtä lailla johtamiseen perustavanlaatuisesti omaksuttu tekninen käsitys sekä tehokkuuden että mitattavien tulosten korostaminen voidaan liitää Taylorin perintöön – ja hänen virhepäätelmiinsä. Koska tutkimustuloksissa tarjottujen emansipaatioiden perusteella Taylorin työ johtamisen parissa voidaan kyseenalaistaa, tulee kyseenalaiseksi asettaa myös Taylorin vaikutuksesta johtamiseen omaksutut – osaltaan virheellisetkin – vallitsevat käsitykset. Ne voidaan nähdä myös johtamisesta esitetyn viimeaikaiseen kritiikkiin lähteenä. Se herättääkin tarpeen johtamisen tieteenalan perustan ja siihen omaksuttujen käsitteiden kriittiselle jatkotutkimukselle.