RUOANTUOTANTO JA KASVIHUONEKAASUPÄÄSÖT
Saarinen, Riikka-Maria (2020-03)
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003238938
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003238938
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma käsittelee ruoantuotantoa ja siitä johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä sekä niiden vaikutusta talouteen. Tutkielmassa käsitellään myös keinoja, joilla ruoantuotannon kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää.
Maatalous itsessään tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä, mutta peltoala voi toimia myös hiilinieluna sekä karjan lantaa voidaan käyttää energiantuotannossa. Maataloutta on myös pakko olla, jotta ihmiset saavat ravintoa. Ilmaston lämpenemisellä tulee olemaan kielteisiä vaikutuksia maataloussektorille; sadot saattavat pienentyä ja maaperästä saattaa tulla haastava viljeltävä tai viljelysmaaksi kelpaamaton. Myös maataloussektorin tulee pienentää hiilijalanjälkeään ja tuottaa entistä enemmän ravintoa alati kasvavalle ihmismäärälle entistä pienemmin kasvihuonekaasupäästöin.
Maatalouden suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde on karjatalous. Karjatalouden kasvihuonekaasupäästöjä nostaa erityisesti märehtivä karja. Ihmisten lihan kulutus on myös noussut talouskasvun myötä ja nousee edelleen sekä on nousemassa kehittyvissä maissa. Kasvispohjaisen ruokavalion kasvihuonekaasupäästöt ovat pääsääntöisesti pienemmät kuin eläinperäisiä tuotteita sisältävän ruokavalion. Ruokahävikki aiheuttaa suuret kasvihuonekaasupäästöt. Kasvihuonekaasupäästöillä saattaa olla kielteisiä seurauksia joidenkin maiden talouskasvuun.
Ruoantuotannon kasvihuonekaasupäästöjä voidaan pyrkiä vähentämään erilaisilla keinoilla; keinoja voidaan kohdistaa suoraan tuottajiin tai kuluttajiin tai molempiin. Sääntelyn avulla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, suuripäästöisille tuotteille voi laittaa haittaveron ja kuluttajia voidaan ohjata muokkaamaan omaa kulutuskäyttäytymistä tuuppauskeinoja käyttäen. Jokainen kuluttaja pystyy pienentämään omaa hiilijalanjälkeään ruokatuotteiden osalta ilman ruokavaliomuutoksiakin.
Maatalous itsessään tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä, mutta peltoala voi toimia myös hiilinieluna sekä karjan lantaa voidaan käyttää energiantuotannossa. Maataloutta on myös pakko olla, jotta ihmiset saavat ravintoa. Ilmaston lämpenemisellä tulee olemaan kielteisiä vaikutuksia maataloussektorille; sadot saattavat pienentyä ja maaperästä saattaa tulla haastava viljeltävä tai viljelysmaaksi kelpaamaton. Myös maataloussektorin tulee pienentää hiilijalanjälkeään ja tuottaa entistä enemmän ravintoa alati kasvavalle ihmismäärälle entistä pienemmin kasvihuonekaasupäästöin.
Maatalouden suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde on karjatalous. Karjatalouden kasvihuonekaasupäästöjä nostaa erityisesti märehtivä karja. Ihmisten lihan kulutus on myös noussut talouskasvun myötä ja nousee edelleen sekä on nousemassa kehittyvissä maissa. Kasvispohjaisen ruokavalion kasvihuonekaasupäästöt ovat pääsääntöisesti pienemmät kuin eläinperäisiä tuotteita sisältävän ruokavalion. Ruokahävikki aiheuttaa suuret kasvihuonekaasupäästöt. Kasvihuonekaasupäästöillä saattaa olla kielteisiä seurauksia joidenkin maiden talouskasvuun.
Ruoantuotannon kasvihuonekaasupäästöjä voidaan pyrkiä vähentämään erilaisilla keinoilla; keinoja voidaan kohdistaa suoraan tuottajiin tai kuluttajiin tai molempiin. Sääntelyn avulla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, suuripäästöisille tuotteille voi laittaa haittaveron ja kuluttajia voidaan ohjata muokkaamaan omaa kulutuskäyttäytymistä tuuppauskeinoja käyttäen. Jokainen kuluttaja pystyy pienentämään omaa hiilijalanjälkeään ruokatuotteiden osalta ilman ruokavaliomuutoksiakin.