Ympäristöohjausjärjestelmien hyödyntäminen suomalaisissa yrityksissä
Ruohonen, Tiina (2020-04)
Ruohonen, Tiina
04 / 2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020041315326
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020041315326
Tiivistelmä
Yritysten ympäristövastuu on nouseva trendi monilla toimialoilla. Kiristyvä lainsäädäntö, sidosryhmäpaine sekä resurssien niukkuus pakottavat organisaatioita huomioimaan toimintansa vaikutuksia ympäristöön entistä kattavammin. Kilpailukykynsä säilyttämiseksi monet yrityksistä ovat luoneet toimintatapoja, joiden avulla ympäristöasioita pyritään hallitsemaan. Yhtenä keskeisenä keinona on ympäristöohjausjärjestelmien jalkauttaminen organisaation eri tasoille.
Tutkielmassa selvitetään, miten organisaatiot hyödyntävät ympäristöohjausjärjestelmiä ja millaisia etuja ja toisaalta haasteita niiden käyttöön ja käyttöönottoon liittyy. Ympäristöohjausjärjestelmillä tarkoitetaan johdon ohjausjärjestelmistä johdettuja keinoja, joiden pääasiallisena tavoitteena on varmistaa työntekijöiden toiminnan ja päätösten yhdenmukaisuus organisaation ympäristötavoitteiden ja -strategian kanssa. Toisaalta ympäristöohjausjärjestelmät tarkoittavat johdon vakiintuneita sisäisiä prosesseja, jotka pohjautuvat ympäristölaskentatoimen ja -raportoinnin tuottamaan tietoon.
Tutkielman teoriaosuus rakentuu ympäristöohjausjärjestelmään liittyvien tärkeimpien teemojen mukaisesti. Teoriaosuudessa käydään läpi ympäristölaskentatoimea, ympäristöohjausjärjestelmien osa-alueita sekä ympäristösuorituskykyä ja taloudellista suorituskykyä. Näin lukija voi muodostaa kokonaisvaltaisen käsityksen tutkielman aihealueesta ennen empiriaosuuteen siirtymistä.
Empiriaosuudessa haastattelumetodina käytetään teemahaastattelua. Haastattelut suoritetaan pääosin yksilöhaastatteluina syvällisen tiedon keräämiseksi uudesta ja ajankohtaisesta aiheesta. Relevantin informaation saannin varmistamiseksi haastatteluihin on valittu henkilöitä, jotka ovat vastuussa organisaationsa ympäristövastuuasioiden hoitamisesta ja kehittämisestä. Haastattelujen avulla pyritään saamaan vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: ”Miten organisaatiot hyödyntävät ympäristöohjausjärjestelmiä?”, ”Millaisia hyötyjä ympäristöohjausjärjestelmien avulla saavutetaan?” sekä ”Millaisia haasteita ympäristöohjausjärjestelmien käyttöön ja käyttöönottoon liittyy?”.
Tutkimustulokset osoittavat, ettei ympäristöohjausjärjestelmien käyttö ole yhtä suosittua kuin yritysten yhteiskuntavastuuraporteista voisi ensisilmäyksellä päätellä. Yritykset eivät esimerkiksi seuraa eriytetysti ympäristökuluja, -tuloja tai -investointeja, vaan kyseiset erät sisällytetään sellaisenaan muihin kuluihin, tuloihin ja investointeihin. Haastatelluissa organisaatioissa käytössä olevat ympäristösuorituskyvyn mittarit tuottavat informaatiota etenkin energian, veden ja materiaalien käytöstä ja määränpäistä ja niin sanotut rahalliset ympäristölaskentatoimen mittarit ovat vähäisemmässä käytössä. Ympäristökannustinjärjestelmien hyödyntäminen on toistaiseksi melko hajanaista useimmissa organisaatioissa, vaikka lähes kaikki vastaajista haluaisivat kasvattaa käytössä olevien kannustimien määrää. Toisaalta yritykset mainitsevat ympäristöohjausjärjestelmillä olleen positiivisia vaikutuksia resurssitehokkuuteen, imagoon sekä jäsennellympien toimintatapojen lanseeraamiseen. Sen sijaan haasteita organisaatiot ovat kohdanneet etenkin ympäristöohjausjärjestelmien yhdenmukaistamisprosessissa eri tuotantolaitoksille ja tytäryhtiöille.
Tutkielmassa selvitetään, miten organisaatiot hyödyntävät ympäristöohjausjärjestelmiä ja millaisia etuja ja toisaalta haasteita niiden käyttöön ja käyttöönottoon liittyy. Ympäristöohjausjärjestelmillä tarkoitetaan johdon ohjausjärjestelmistä johdettuja keinoja, joiden pääasiallisena tavoitteena on varmistaa työntekijöiden toiminnan ja päätösten yhdenmukaisuus organisaation ympäristötavoitteiden ja -strategian kanssa. Toisaalta ympäristöohjausjärjestelmät tarkoittavat johdon vakiintuneita sisäisiä prosesseja, jotka pohjautuvat ympäristölaskentatoimen ja -raportoinnin tuottamaan tietoon.
Tutkielman teoriaosuus rakentuu ympäristöohjausjärjestelmään liittyvien tärkeimpien teemojen mukaisesti. Teoriaosuudessa käydään läpi ympäristölaskentatoimea, ympäristöohjausjärjestelmien osa-alueita sekä ympäristösuorituskykyä ja taloudellista suorituskykyä. Näin lukija voi muodostaa kokonaisvaltaisen käsityksen tutkielman aihealueesta ennen empiriaosuuteen siirtymistä.
Empiriaosuudessa haastattelumetodina käytetään teemahaastattelua. Haastattelut suoritetaan pääosin yksilöhaastatteluina syvällisen tiedon keräämiseksi uudesta ja ajankohtaisesta aiheesta. Relevantin informaation saannin varmistamiseksi haastatteluihin on valittu henkilöitä, jotka ovat vastuussa organisaationsa ympäristövastuuasioiden hoitamisesta ja kehittämisestä. Haastattelujen avulla pyritään saamaan vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: ”Miten organisaatiot hyödyntävät ympäristöohjausjärjestelmiä?”, ”Millaisia hyötyjä ympäristöohjausjärjestelmien avulla saavutetaan?” sekä ”Millaisia haasteita ympäristöohjausjärjestelmien käyttöön ja käyttöönottoon liittyy?”.
Tutkimustulokset osoittavat, ettei ympäristöohjausjärjestelmien käyttö ole yhtä suosittua kuin yritysten yhteiskuntavastuuraporteista voisi ensisilmäyksellä päätellä. Yritykset eivät esimerkiksi seuraa eriytetysti ympäristökuluja, -tuloja tai -investointeja, vaan kyseiset erät sisällytetään sellaisenaan muihin kuluihin, tuloihin ja investointeihin. Haastatelluissa organisaatioissa käytössä olevat ympäristösuorituskyvyn mittarit tuottavat informaatiota etenkin energian, veden ja materiaalien käytöstä ja määränpäistä ja niin sanotut rahalliset ympäristölaskentatoimen mittarit ovat vähäisemmässä käytössä. Ympäristökannustinjärjestelmien hyödyntäminen on toistaiseksi melko hajanaista useimmissa organisaatioissa, vaikka lähes kaikki vastaajista haluaisivat kasvattaa käytössä olevien kannustimien määrää. Toisaalta yritykset mainitsevat ympäristöohjausjärjestelmillä olleen positiivisia vaikutuksia resurssitehokkuuteen, imagoon sekä jäsennellympien toimintatapojen lanseeraamiseen. Sen sijaan haasteita organisaatiot ovat kohdanneet etenkin ympäristöohjausjärjestelmien yhdenmukaistamisprosessissa eri tuotantolaitoksille ja tytäryhtiöille.