Rajoitettu rationaalisuus Simonin päätöksentekoteoriassa: Sovellus nimittämistä koskevaan päätöksentekoon kahdessa ministeriössä
Jokisuu, Johanna (2008)
2008
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Päätösten tekeminen kuuluu olennaisena osana hallinnollisen organisaation toimintaan. Päätöksenteko on julkisen toiminnan johtamista. Herbert A. Simonia pidetään erittäin merkittävänä päätöksentekoteoreetikkona. Olennaisena osana Simonin päätöksentekoteoriassa esiintyy päätöksen rationaalisuus ja rajoitetun rationaalisuuden malli. Tämä tutkimus keskittyykin juuri näiden asioiden tutkimiseen. Tarkoituksena on soveltaa Simonin rajoitetun rationaalisuuden mallia henkilöstöhallinnon ytimeen kuuluviin nimittämispäätöksiin kahdessa ministeriössä. Tutkimuskohteena olevat ministeriöt ovat kauppa- ja teollisuusministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää voidaanko ja millä tavoin Simonin rajoitetun rationaalisuuden mallia soveltaa ministeriöiden nimittämispäätöksentekoprosessiin, onko prosessissa havaittavissa toiminnan rationaalisuuden rajoittuneisuutta sekä millä tavoin mahdollinen rationaalisuuden rajoittuneisuus saattaa vaikuttaa nimittämispäätöksentekoon. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, eli teoriaa kehittelevä. Tutkimuksen empiirinen osa perustuu dokumenttianalyysiin. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu valittujen ministeriöiden nimittämisprosessia koskevista asiakirjoista.
Simonin teorian mukaan päätöksenteko on väline tiettyjen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseen. Päätöksenteko voidaan jakaa päätöksentekotilanteen havaitsemisen, mahdollisten toimintavaihtoehtojen löytämisen sekä toimintavaihtoehtojen valinnan vaiheeseen. Rationaalisuus merkitsee asetettujen tavoitteiden optimaalisinta saavuttamista. Simonin mukaan rationaalisen päätöksen aikaan saaminen organisaatioissa on mahdotonta. Ihminen ei pysty täyttämään rationaalisen toiminnan edellytyksiä, koska hän on rajoittunut tietojen puutteellisuuden, ennakoimisen vaikeuden ja käyttäytymisvaihtoehtojen laajuudesta johtuen. Rationaalisuuden rajoittuneisuutta on tässä tutkimuksessa arvioitu päätöksentekoprosessiin liittyvien tekijöiden avulla, joita ovat hakuilmoitus ja -kanava, hakijoiden määrä, kelpoisuusvaatimukset, soveltuvuus sekä itse päätöksentekijä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Simonin rajoitetun rationaalisuuden mallin pohjalta voidaan tehdä arviointia myös nykypäivän valtionhallinnossa esiintyvään nimittämispäätöksentekoon.
Jo pelkästään hakuilmoituksen muotoilemisen ja hakukanavien valinnan kohdalla toimijat eivät pysty näkemään kaikkia vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia tulevaisuuteen. Tarkasteltaessa hakijoiden määrän vaikutusta päätöksen rationaalisuuteen, havaittiin että hakijoiden lukumäärää tärkeämpi tekijä on hakijoiden laatu. Soveltuvuuden kohdalla rationaalisuuden rajoitukset vaikuttavat siten, että päätöksentekijä ei pysty ennakolta arvioimaan henkilön soveltuvuutta tehtävään. Päätöksenteon rationaalisuus riippuu lopulta myös itse päätöksentekijän kyvystä tehdä rationaalisia päätöksiä. Rationaalisuutta rajoittavista tekijöistä käyttäytymisvaihtoehtojen laajuuden havaittiin olevan tekijä, joka voi vaikuttaa päätöksentekoprosessin vaiheisiin mutta ei suoranaisesti vaikuta enää itse lopullisen valinnan tekoon. Ministeriöiden nimittämispäätöksentekoprosessissa tulisi keskittyä ensinäkin siihen, että nimittämispäätöksiä on tekemässä sen parhaiten taitavimmat henkilöt ja että heille luodaan hyvät olosuhteet päätöksen tekemiseen. Lisäksi hakuprosessi tulee hoitaa asianmukaisesti ja objektiivisesti, jotta tehtävään saataisiin valittua taidoiltaan ja ominaisuuksiltaan juuri sopivin henkilö.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää voidaanko ja millä tavoin Simonin rajoitetun rationaalisuuden mallia soveltaa ministeriöiden nimittämispäätöksentekoprosessiin, onko prosessissa havaittavissa toiminnan rationaalisuuden rajoittuneisuutta sekä millä tavoin mahdollinen rationaalisuuden rajoittuneisuus saattaa vaikuttaa nimittämispäätöksentekoon. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, eli teoriaa kehittelevä. Tutkimuksen empiirinen osa perustuu dokumenttianalyysiin. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu valittujen ministeriöiden nimittämisprosessia koskevista asiakirjoista.
Simonin teorian mukaan päätöksenteko on väline tiettyjen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseen. Päätöksenteko voidaan jakaa päätöksentekotilanteen havaitsemisen, mahdollisten toimintavaihtoehtojen löytämisen sekä toimintavaihtoehtojen valinnan vaiheeseen. Rationaalisuus merkitsee asetettujen tavoitteiden optimaalisinta saavuttamista. Simonin mukaan rationaalisen päätöksen aikaan saaminen organisaatioissa on mahdotonta. Ihminen ei pysty täyttämään rationaalisen toiminnan edellytyksiä, koska hän on rajoittunut tietojen puutteellisuuden, ennakoimisen vaikeuden ja käyttäytymisvaihtoehtojen laajuudesta johtuen. Rationaalisuuden rajoittuneisuutta on tässä tutkimuksessa arvioitu päätöksentekoprosessiin liittyvien tekijöiden avulla, joita ovat hakuilmoitus ja -kanava, hakijoiden määrä, kelpoisuusvaatimukset, soveltuvuus sekä itse päätöksentekijä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Simonin rajoitetun rationaalisuuden mallin pohjalta voidaan tehdä arviointia myös nykypäivän valtionhallinnossa esiintyvään nimittämispäätöksentekoon.
Jo pelkästään hakuilmoituksen muotoilemisen ja hakukanavien valinnan kohdalla toimijat eivät pysty näkemään kaikkia vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia tulevaisuuteen. Tarkasteltaessa hakijoiden määrän vaikutusta päätöksen rationaalisuuteen, havaittiin että hakijoiden lukumäärää tärkeämpi tekijä on hakijoiden laatu. Soveltuvuuden kohdalla rationaalisuuden rajoitukset vaikuttavat siten, että päätöksentekijä ei pysty ennakolta arvioimaan henkilön soveltuvuutta tehtävään. Päätöksenteon rationaalisuus riippuu lopulta myös itse päätöksentekijän kyvystä tehdä rationaalisia päätöksiä. Rationaalisuutta rajoittavista tekijöistä käyttäytymisvaihtoehtojen laajuuden havaittiin olevan tekijä, joka voi vaikuttaa päätöksentekoprosessin vaiheisiin mutta ei suoranaisesti vaikuta enää itse lopullisen valinnan tekoon. Ministeriöiden nimittämispäätöksentekoprosessissa tulisi keskittyä ensinäkin siihen, että nimittämispäätöksiä on tekemässä sen parhaiten taitavimmat henkilöt ja että heille luodaan hyvät olosuhteet päätöksen tekemiseen. Lisäksi hakuprosessi tulee hoitaa asianmukaisesti ja objektiivisesti, jotta tehtävään saataisiin valittua taidoiltaan ja ominaisuuksiltaan juuri sopivin henkilö.