Asevelvollisuus ja tasa-arvo : Sukupuoleen perustuvan velvollisuuden hyväksyttävyys
Kokkarinen, Lenita (2019)
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112944795
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112944795
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sukupuoleen perustuvan erilaisen kohtelun hyväksyttävyyttä asevelvollisuuden tapauksessa. Asevelvollisuuden henkilölliseen rajaamiseen liittyy ilmeisiä tasa-arvoaspekteja. Velvollisuudesta seuraa miehille merkittäviä rasitteita ja vapaudenrajoituksia, toisaalta myös potentiaalisia hyötyjä. Naisille nämä ovat vapaavalintaisia. Nykymuotoinen asevelvollisuus ylläpitää maanpuolustusalan miesvaltaisuutta sekä osaltaan vahvistaa sukupuolirooleja yhteiskunnassa.
Perustuslain 6 § 2 momentin syrjintäkiellon mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen perusteella. Tutkielmassa tarkastellaan kriittisen lainopin lähtökohdista syrjintäkiellon valtiosääntö- ja ihmisoikeudellista sisältöä sekä asevelvollisuusjärjestelmän yhteensopivuutta sen kanssa. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaisesti erilaisen kohtelun on oltava tarkoituksenmukaista ja oikeasuhtaista lain tavoitteeseen nähden. Sukupuolten erilaisen kohtelun hyväksyttävyydelle asetettavat vaatimukset ovat korkeat.
Perustuslakivaliokunta perustuslain auktoritatiivisena tulkitsijana on toistaiseksi hyväksynyt asevelvollisuuden asettamisen vain miehille. Kriittinen metodi mahdollistaa perustellun irtaantumisen vallitsevasta laintulkinnasta. Näin voidaan oikeuden sisäiset vaatimukset sekä yhteiskuntatieteellinen tieto huomioiden muodostaa sääntelyn tasa arvoistamiseen tähtääviä suosituksia de lege ferenda.
Oikeusjärjestyksen sisäisen johdonmukaisuuden näkökulmasta on poikkeuksellista ja tasa-arvon kannalta ongelmallista käyttää sukupuolta erotteluperusteena kyseessä olevaa laajamittaista lakisääteistä velvollisuutta asetettaessa. Lainsäätäjän erilaiselle kohtelulle esittämät perustelut ovat niukkoja ja riittämättömiä. Velvollisuus perustuu sukupuoleen, vaikka lainsäätäjä on tunnustanut molempien sukupuolten lähtökohtaisen soveltuvuuden tehtäviin säätäessään naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Erilainen kohtelu ei ole välttämätöntä sääntelyn tavoitteiden saavuttamiseksi. Asevelvollisuuden rajaamista miehiin ei voida myöskään pitää tarkoituksenmukaisena tai oikeasuhtaisena naisten positiivisena erityiskohteluna.
De lege ferenda asevelvollisuusinstituution ajanmukaistamiseksi tulisi selvittää sukupuolesta riippumattoman järjestelmän toteuttamismalleja. Den här avhandlingen undersöker godtagbarheten av könsbaserad särbehandling i fråga om värnplikt. Värnpliktens subjektiva begränsning innehar uppenbara jämställdhetsaspekter. För män innebär plikten betydande belastningar och frihetsbegränsningar, å andra sidan också potentiella förmåner. För kvinnor är dessa valfria. Värnplikt i sin nuvarande form uppehåller manlig dominans på försvarsområdet och förstärker könsroller i samhället.
Enligt diskrimineringsförbudet i 6 § 2 moment i grundlagen får ingen utan godtagbart skäl särbehandlas på grund av kön. I avhandlingen undersöks diskrimineringsförbudets stats- och människorättsliga innehåll samt värnpliktssystemets förenlighet med det utgående från kritisk rättsdogmatik. Enligt grundlagsutskottets tolkningspraxis ska särbehandlingen vara ändamålsenligt och proportionellt i förhållande till lagens ändamål. Kraven på motivering av särbehandling på grund av kön är höga.
Grundlagsutskottet som auktoritativ uttolkare för grundlagen har hittills godtagit att värnplikten endast omfattar män. Den kritiska metoden möjliggör en motiverad avvikelse från den rådande lagtolkningen. På så sätt kan jämlikhetssyftande rekommendationer de lege ferenda formas med beaktande av både de inomrättsliga kraven och samhällsvetenskaplig kunskap.
Från rättens inre följdriktighetens synvinkel är det avvikande och med tanke på jämställdheten problematiskt att använda kön som grund för särbehandling när det gäller den omfattande lagstiftade skyldigheten i fråga. Motiveringar som lagstiftaren lagt fram för särbehandlingen är knapphändiga och otillräckliga. Plikten baserar sig på kön trots att lagstiftaren har erkänt både kvinnors och mäns principiella lämplighet till uppgifterna genom att stifta lagen om frivillig militärtjänst för kvinnor. Särbehandlingen är inte nödvändig för att nå syftet med lagstiftningen. Begränsningen av värnplikt till män kan inte heller anses vara ändamålsenlig eller proportionell positiv särbehandling av kvinnor.
De lege ferenda för att göra värnpliktsinstitutionen tidsenlig bör modeller för ett könsoberoende system utredas.
Perustuslain 6 § 2 momentin syrjintäkiellon mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen perusteella. Tutkielmassa tarkastellaan kriittisen lainopin lähtökohdista syrjintäkiellon valtiosääntö- ja ihmisoikeudellista sisältöä sekä asevelvollisuusjärjestelmän yhteensopivuutta sen kanssa. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaisesti erilaisen kohtelun on oltava tarkoituksenmukaista ja oikeasuhtaista lain tavoitteeseen nähden. Sukupuolten erilaisen kohtelun hyväksyttävyydelle asetettavat vaatimukset ovat korkeat.
Perustuslakivaliokunta perustuslain auktoritatiivisena tulkitsijana on toistaiseksi hyväksynyt asevelvollisuuden asettamisen vain miehille. Kriittinen metodi mahdollistaa perustellun irtaantumisen vallitsevasta laintulkinnasta. Näin voidaan oikeuden sisäiset vaatimukset sekä yhteiskuntatieteellinen tieto huomioiden muodostaa sääntelyn tasa arvoistamiseen tähtääviä suosituksia de lege ferenda.
Oikeusjärjestyksen sisäisen johdonmukaisuuden näkökulmasta on poikkeuksellista ja tasa-arvon kannalta ongelmallista käyttää sukupuolta erotteluperusteena kyseessä olevaa laajamittaista lakisääteistä velvollisuutta asetettaessa. Lainsäätäjän erilaiselle kohtelulle esittämät perustelut ovat niukkoja ja riittämättömiä. Velvollisuus perustuu sukupuoleen, vaikka lainsäätäjä on tunnustanut molempien sukupuolten lähtökohtaisen soveltuvuuden tehtäviin säätäessään naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Erilainen kohtelu ei ole välttämätöntä sääntelyn tavoitteiden saavuttamiseksi. Asevelvollisuuden rajaamista miehiin ei voida myöskään pitää tarkoituksenmukaisena tai oikeasuhtaisena naisten positiivisena erityiskohteluna.
De lege ferenda asevelvollisuusinstituution ajanmukaistamiseksi tulisi selvittää sukupuolesta riippumattoman järjestelmän toteuttamismalleja.
Enligt diskrimineringsförbudet i 6 § 2 moment i grundlagen får ingen utan godtagbart skäl särbehandlas på grund av kön. I avhandlingen undersöks diskrimineringsförbudets stats- och människorättsliga innehåll samt värnpliktssystemets förenlighet med det utgående från kritisk rättsdogmatik. Enligt grundlagsutskottets tolkningspraxis ska särbehandlingen vara ändamålsenligt och proportionellt i förhållande till lagens ändamål. Kraven på motivering av särbehandling på grund av kön är höga.
Grundlagsutskottet som auktoritativ uttolkare för grundlagen har hittills godtagit att värnplikten endast omfattar män. Den kritiska metoden möjliggör en motiverad avvikelse från den rådande lagtolkningen. På så sätt kan jämlikhetssyftande rekommendationer de lege ferenda formas med beaktande av både de inomrättsliga kraven och samhällsvetenskaplig kunskap.
Från rättens inre följdriktighetens synvinkel är det avvikande och med tanke på jämställdheten problematiskt att använda kön som grund för särbehandling när det gäller den omfattande lagstiftade skyldigheten i fråga. Motiveringar som lagstiftaren lagt fram för särbehandlingen är knapphändiga och otillräckliga. Plikten baserar sig på kön trots att lagstiftaren har erkänt både kvinnors och mäns principiella lämplighet till uppgifterna genom att stifta lagen om frivillig militärtjänst för kvinnor. Särbehandlingen är inte nödvändig för att nå syftet med lagstiftningen. Begränsningen av värnplikt till män kan inte heller anses vara ändamålsenlig eller proportionell positiv särbehandling av kvinnor.
De lege ferenda för att göra värnpliktsinstitutionen tidsenlig bör modeller för ett könsoberoende system utredas.